Moi anonyymi! » Login | Social login | Uusi käyttäjä

The Soundtrack of Our Lives: Origin Vol. 1

Astro kirjoitti noin 18 vuotta sitten (1 kommenttia)
tsool.jpgWarner/Telegram (5050467-1491-2-0)

Olen pelosta kankeana jos bändi josta todella pidän, on saavuttanut suurta suosiota, ja uusi levy on tulossa. Joskus pelot käyvätkin toteen, ja musiikki on kauheaa kaupallista paskaa, josta on hävinnyt lähes kaikki se, mitä rakastin. Ruotsalainen TSOOL ei kuitenkaan ole myynyt itseään, he ovat vain entisestään tiukentaneet otettaan ja tehneet jopa parempia kappaleita kuin ennen. Huh! Heidän edellinen levynsä Behind the Music vuodelta 2001 menestyi jo hyvin esim. USA:ssa, ja toivon todella, että tämä uusi levy saattaa heidät asemaan, jossa Oasis on lämmittelemässä kiertueella heitä eikä päinvastoin. TSOOL on nimittäin ainakin miljoona kertaa parempi bändi.

Vaikkei levyltä yhtään huonoa kappaletta löydykään, minua ihmetyttää hieman ”Believe I’ve Foundin” sijoittaminen ihan kärkeen. Keskitempoinen, ei mitenkään mieleen jäävä biisi olisi ehkä toiminut paremmin hieman myöhemmin. Sen sijaan kaksi seuraavaa vetoa ovat aivan uskomattomia! ”Transcendental Suicide” alkaa Love –hengessä kauniilla kitaranäppäilyllä, joka pian vaihtuu The Who –tyylisiin voimasointuihin. Tämä on yksi TSOOL:n biiseistä, joka saa kylmät väreet kulkemaan selkääni pitkin. Aivan uskomaton hittibiisi, joka vaihtuu psykedeelisen välivaiheen kautta levyn ensimmäiseen sinkkubiisiin nimeltään ”Bigtime”. Tämä on bändiä tiukimmillaan, havaittavissa on jopa tuollaista metronomintarkan krautrockin ja punkahtavan new waven yhdistelmää. Kova biisi, ja on todella hienoa, että sinkku on noussut Ruotsin listalla ykköseksi! Onneksi olkoon! ”Heading for a Breakdown” rauhoittaa fiilistä hieman The Rolling Stones -tunnelmissa, mutta sitten mennään täysillä ”Mother One Track Mind” –nimisen korkeaoktaanisen The Stooges –henkisen jyrän tahdissa. Loistavaa!

”Midnight Children” on ainut biisi levyllä, joka menee turhan lähelle siirappisen kaupallisen viihdemusiikin rajapyykkiä. Ebbot kuulostaa tässä jonkinlaiselta Lou Reedin ja Leonard Cohenin risteytykseltä. Kavereilla oli ollut studiossa erään ranskalaisen laulajattaren vanha sinkku, ja he päättivät etsiä tämän laulamaan kappaleeseen ranskaksi, mikä on sinänsä hauskaa. ”Lone Summer Dream” on mukavaa ja aurinkoista 60-luvun psykepoppia, ”Royal Explosion (Part II)” tuo mieleen The Whon psykedeelisimmillään. Siinä on mukavia suhinoita ja laulut on miksattu mielenkiintoisesti. Akustinen kitara helisee kivasti mukana sha-la-lal-lal-lal-lal -kertosäkeen omaavassa biisissä ”Wheels of Boredom”. ”Borderline” on mukava poppis, ”Song for the Others” taas kaunis balladi pianolla ja akustisilla kitaroilla. Viimeinen kappale ”Age of No Reply” on levyn pisin, ja siinä on käytetty vekkulilla tavalla phaser -efektiä, joka saa aikaan fiiliksen, että nyt iski flashback. Hyvä lopetus mahtavalle levylle, joka tulisi löytyä jokaiselta joka on kiinnostunut perinteitä kunnioittavasta mutta silti tuoreen kuuloisesta 21. vuosisadan hippirockista. Kiva päästä taas katsomaan yhtyettä livenä Tavastialla 13.12.!!! Mielestäni TSOOL on yksi tämän hetken merkittävimmistä bändeistä ja Ruotsin parasta antia Dungenin lisäksi.

Arvosana : 10

+/- saldo : 0 |

    Janus kirjoitti noin 18 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Kolme kuuntelua takana eikä ainakaan vielä oikein iske. Mihin on kadonnut energia ja kiihko? Psykedeliankin osuus tuntuu aina vaan pienenevän...