Jake kirjoitti noin 20 vuotta sitten (2 kommenttia)

Hieman varauksella lupauduin arvostelemaan Airueen (Airutin vai Airueen?) uuden ep-kiekon. En ole kovin perinpohjaisesti bändin vanhempaan tuotantoon tutustunut, mutta jotenkin oli jäänyt bändistä sellainen kuva ettei ollut juurikaan sytyttänyt ainakaan pikaisesti arvioituna. Vaan yllätys olikin positiivinen, Airut-ep on kolmella biisillään oiva tekele monipuolista metalliviritteistä avohakkuuta Suomeksi laulettuna. Ensimmäiseksi tulee tietysti mieleen kotimaisista artisteita Niskalaukaukset ja Kotiteollisuudet, mutta melkein väittäisin että Airut pesee molemmat bändit monipuolisuudessaan saman tien ja muutenkin mennään astetta rankemmassa risukossa. Avustava arvostelija vertasi ep:n avausraitaa, Surujen Marmorit, Moonspell -nimiseen orkesteriin, mutta en uskalla varauksetta tätä allekirjoittaa verrokkia sen tarkemmin tuntematta. Eikä noilla vertailubändeillä ylipäänsä ole muuta tarkoitusta kuin antaa hieman bändiä täysin tuntemattomalle aavistus siitä mitä odottaa. Surujen marmorit-ep on ensimmäinen Airueen tuotos nykyisellä kokoonpanolla, joten on ehkä jonkinasteinen etukin etten ole pahemmin vanhaan tuotantoon perehtynyt (pl. muutamat näytteet).

Vaikken ehkä lähes olemattomalla tuntemuksella bändin varhaisemmasta tuotannosta ole oikeutettu vertaamaan edellisiin levyihin, sen verran on kuitenkin mainittava että erityisesti laulu kuulostaa tällä uutukaisella asteen verran paremmalta kuin edellisillä tekeleillä. Osaltaan tuo lauluosaston perisuomalaisuus kuulemillani vanhemmilla raidoilla jätti pohtimaan ennen uuden levyn kuulemista että kehtaako taas arvostelussa toistaa perusfraasit keskinkertaisesta laulusta ja toimivasta soitosta. Turha pelko, sillä jos soitto kuulostaa kulkevan niin myös laulu ja ilman varauksia. Avausraita "Surujen marmorit" on toimivuudessaan aivan hitti-luokan osastoa jos tässä genressä nyt ylipäänsä uskaltaa hitti-materiaalista puhua. Toinen raita, "Polku", edustaa tyylillisesti hieman ensimmäistä biisiä suoraviivaisempaa otetta perinteisemmällä heavy-kaavalla toteutettuna. Ep:n viimeinen veto, "Helvetin kunnaat", kuulosti aluksi ehkä juuri siltä perus-suomiheviltä, mitä alussa yritin kuvata ja pelkäsin joutuvani arvostelemaan, mutta biisi muuttuukin täysin edetessään ja on lopulta monipuolinen ja ennenkaikkea ei niin tavallinen suoritus. Jouduin hieman pohtimaan että mikä saa Airueen kuulostamaan omaperäiseltä, vaikka peruselementit eli lyijynpainavat kitaravallit ja perusjynkytys ovat ensimmäiset asiat, mitä bändistä huomio. Pienellä kuuntelulla löytyvät ansiot ovat kenties monipuolisissa sävellyksissä ja genressä harvinaisempi ratkaisu käyttää kosketinsoittimia välillä hallitsevassakin roolissa biiseissä. Toimii, kehtaisin väittää. Kokonaisuudessaan bändi kuulostaa ammattitaitoiselta ja sovituksissa on kuultavissa poikkeuksellinen loppusilaus, mikä bändeiltä yleensä puuttuu jos ei ole ammattituottajia ollut käytettävissä studiossa (tiedä vaikka olisikin, mutta ainakaan levykansi ei tuottajaa kavalla).

Kaiken kaikkiaan Surujen marmorit -ep on positiivinen yllätys ja toivottavasti Airut saa pian enemmänkin materiaalia julkaisukuntoon, kolmen biisin ep:n jälkeen jää hieman toivomaan lisää. Airueen kotisivuilta (http://www.airut.info/) löytyy ep:n avausraita mp3:na sekä tarvittavat tiedot ko. kiekon tilaamiseksi.

Arvosana : 9

KeysWiz kirjoitti noin 20 vuotta sitten+/- saldo : 0
Airutin.



- Sami


Aranwe kirjoitti noin 20 vuotta sitten+/- saldo : 0
Kieliopillisesti molemmat muodot taitavat olla oikein. Pitteepä kuunnella. Aikaisemmat demot pistivät hakemaan stop-nappulaa viimeistään siinä vaiheessa kun laulu alkoi.