Jake kirjoitti noin 21 vuotta sitten (1 kommenttia)

Meinasi jäädä tämä kiekko arvostelematta kun se lyötiin kouraan joskus kesäkuussa ja eksyi muiden levyjen mukana levyhyllyyn etiketittömänä (kannet hävitin kyllä aivan itse). Parempi myöhään jne. Ensimmäisestä biisistä, Soulcrusher, selviää että missä mennään. Jos näiden hemmojen levyhyllystä ei löydy Judas Priestiä niin lupaan syödä hikisen hattuni. Jos biisi ei kuulosta kaikin paikoin Priestiltä niin se kuulostaa Rob Halfordin Fightiltä. Aivan uskottavasti noita esikuvia kyllä apinoidaan, varsinkin lauluosastolla Halfordin kiljahdukset ovat hämmästyttävän aidon kuuloisia. Seuraavissa biiseissä jatketaan samalla linjalla, vaikka yrittäisi puoliväkisin keksiä muita vaikuttajia tai omaperäisyyttä biiseistä niin kyllä tuo Judas Priest on niin läpitunkevana biiseissä esillä että kokonaisuus jää jokseenkin tasapaksuksi. Kokonaisuudessaan biisit ovat kyllä taidolla tehtyjä ja kyllähän tätä ihan mielellään kuuntelee, mutta omaperäiseksi bändiä ei ainakaan uskaltaisi väittää. Soundit ovat kuivakat ja kolkot, mikä omalta osaltaan luo vaikutelmaa kasari-Priestistä, tiedä sitten onko tarkoituksellista vai vain demohengen mukaiset.

Tsekkaa webbisivuilta näytteet jos et usko juttuihini (terve epäluottamus on paikallaan), uutta EP-kiekkoa on näemmä tulossa joulukuussa, joten olen tämän arvosteluni kanssa jokseenkin myöhässä, mutta perustelut alussa.


Arvosana : 6

jb kirjoitti noin 20 vuotta sitten+/- saldo : 0
Raakaa meininkiä, korvakarkkia.