Jake kirjoitti noin 21 vuotta sitten (0 kommenttia)

Äijjä on keskisuomalaisten nuorten tekemä lähes täysipitkä elokuva elämän erottamista koulukavereista, joista toista on onni kohdannut myöhemmässä elämässä ja toinen on ajautunut kurjuuden tielle. Tämä 10-vuotisjuhlansa kunniaksi dvd-formaattiin uudelleenjulkaisunsa saanut amatöörielokuva on edelleenkin tänä päivänä riipaisevan ajankohtainen tavassaan kuvata samoista lähtökohdista kasvavien ihmisten välisiä luokkaeroja.

"Elokuva kuvaa kaunistelematta 90-luvun yhteiskunnallisen murroksen aiheuttamaa epävarmuuden ilmapiiriä. Äijjä kertoo kahden ihmisen tarinan ollen samalla poikkeuksellisen väkevä ajankuva lama-ajan Suomesta". Näin kertoo kansiteksti ja vaikka tuosta on kulunut jo vuosikymmen, ovat elokuvan käsittelemät teemat edelleen ajankohtaisia ja monia ihmisiä syvästi koskettavia. Äijjä elokuvan tuotantoon osallistui vuosikymmen sitten ryhmä aikuistumisen kynnyksellä kärkkyviä keskisuomalaisia nuorukaisia, jotka nuoresta iästään huolimatta osasivat jo tuolloin ottaa kärkevästi kantaa yhteiskunnalliseen juopaan.

Tekniseltä toteutukseltaan Äijjä on ajan, budjetin ja tekijät huomioon ottaen erinomainen teos, moni vastaavaan aikaan ilman hienoja digitaalieditointimahdollisuuksia kotioloissa aloitettu elokuva jäi keskeneräiseksi tekijöidensä kiinnostuksen nuukahdettua ennen elokuvan valmistumista. Nuori tuotantoryhmä osoittaa myös ilmiömäistä kypsyneisyyttä juonen käsittelyssä ja elokuvan teossa on käytetty jopa aivan oikeaa käsikirjoitusta, mikä monessa amatöörituotannossa olisi pelastanut tekijänsä itse elokuvan tekemisen vaivalta.

Kokonaisuudessaan Äijjä on erinomainen elokuva niin juonellisesti, tekniseltä toteutukseltaan kuin näyttelijäsuorituksiensakin osalta kun ottaa huomioon tekijöiden käytettävissä olleet resurssit. Elokuva huokuu tekijöidensä innostusta ja omistautumista, mikä ei ole ostettavissa ammattituotantoihin vaan syntyy tekijöidensä yhteisöllisyyden kautta.

DVD-versiointi elokuvasta on onnistunut, aikaisemmin VHS-versiona esitetyn elokuvan ajan henki on saatu säilytettyä myös digitaaliformaatissa, kuva ei ole liian terävä eikä äänimaisema tarkka vaan kokonaisuudessa on kohinoineen ja värivirheineen 90-luvun henkisyys säilynyt kiitettävästi. Extroista löytyy muutamia ehkä enemmän tekijöitä kuin katsojia naurattava kohtaus sekä alkuperäinen käsikirjoitus liikuttavasti valkovihreälle jatkolomakkeelle tulostettuna.

Arvosana : 10