Jake kirjoitti noin 20 vuotta sitten (0 kommenttia)

Alkaa jo hieman nolottamaan tämä Kymi-hehkutus näiden arvostelujen suhteen, mutta menkööt nyt vielä tämän kerran. Kaihoro on Manitoun nokkamiehen Markku Pihlajan, Harri Pikan (Omnium Gatherum, Total Devastation kitaristi), Saku Hakulin (Total Devastation kitaristi), Pasi Hakulin (Total Devastation basisti) ja Kalle Kukkosen (ainakin Kaihoro rumpali) muodostama stoner rock -tyylisuuntaa edustava bändi (eräissä piireissä käskettiin sanomaan stoner rockiksi). Itse en kyseisen lajityypin yltiöpäiseksi harrastajaksi tunnustaudu, joten tämä arvostelu on ehkä käsiteltävä yleisemmällä tasolla.

Mainheadskull on Kaihoron ensimmäinen täyspitkä levy, aikaisemmin bändi on julkaissut kolmen biisin Steel Foundry Gospel ja kuuden biisin Second to None -demot. Levyn julkaisijana toimii paikallinen Sorbus Productions, minkä toimissa epäilen vahvasti bändin laulajan Markku Pihlajan olevan mukana. Sama herra on vastannut Mainheadskull kiekon äänityksestä, miksauksesta ja masteroinnista muiden tahkotessa biisit kuudessa tunnissa livenä sisään. Laulut siis äänitetty jälkikäteen, muuten kiekon raidat ovat ainakin heepojen omien sanojen mukaan aidosti livenä narulle soitettua. Siltä tämä kyllä kuulostaakin ja varmaan ihan oikea metodi tämäntyyppisen musiikin taltiointiin.

Musiikkia en uskalla lajityypin näkökulmasta juurikaan arvioida tai vertailla muihin saman genren edustajiin, mutta maallikon korvalla arvioituna aivan siedettävää soitantaa, kyllä tätä kuuntelee ihan mielellään esim. autossa, johon jostaan syystä assosioin musiikin soveltuvan ja kyseinen mielikuva ei ole muuttunut vaikka levyä olen kuunnellut kotioloissakin monesti. Markun laulu kuulostaa paikka paikkoin - yllätys, yllätys - Bruce Dickinsonilta (esim. Marshall Volvostate), ei vähiten sen takia että osa biiseistäkin tuo kovasti mieleen Brucen Chemical Wedding levyn. Eli en tiedä miten tuo stoner rock oikein määritellään, mutta kyllä välillä aika perinteisestä heavy metallistakin on mielestäni kysymys. Kokonaisuutena biisit ovat kiitettävän monipuolisia ja tasapainoisia, tämän levyn kohdalla on ihmeteltävä samaa asiaa kuin aikaisemmin ylistetyn Manitoun levylläkin, eli että vaikka levynteossa ei ole ollut käytössä ulkopuolista tuottajaa, on bändi onnistunut tuottamaan tasapainoisen ja toimivan kokonaisuuden, turhat rönsyilyt ja yleiset virhekoristelut on karsittu biiseistä minimiin. Harmi ettei levykansista löydy lyriikoita, joutuu nyt harvinaisella huolellisuudella tarkkailemaan että jatkuuko biisinnimien mukainen hämärä sisäpiirilinja lyriikoissakin. Kiekolta löytyy seuraavat rallit:

King's Road Night Clerk
Hello My Bitch
Marshall Volvostate
Baltic Herring Net
Pintman
Beaver Fever
Hell No
Space Taxi
King of Sunila
Headskull

Kovaa settiä siis taas kerran Karhulan virtuooseilta, onkohan tässä kyse siitä että periksiantamattomuus viimein palkitaan ja mestariteokset näkevät päinvaloa yksi toisensa jälkeen. No, mestariteos on ehkä meikäläisen arvioimana tässä lajityypissä liioittelua, mutta tsekatkaa bändi ihmeessä, webbisivuilta löytyy ainakin mielenkiintoinen video Space Taxi -biisistä ihan maallikonkin katsella. "Vain" neljä tähteä sen takia ettei riitä paukut arvioida kiekon täydellisyyttä omassa genressään. Ja epäilijöille taas tiedoksi että vieläkään eivät ole tarjonneet yhtään olutta tai muuta etuisuutta vaikka näitä ylistäviä arvioita rustataan jatkuvalla syötöllä. Oikeasti siis syystä.

Arvosana : 8