Laughing Dogs: s/t
Kluge kirjoitti noin 19 vuotta sitten (0 kommenttia)
(CBS 83807)
Voimapopilla ei 70/80-luvun taitteessa mennyt Euroopassa liian hyvin kun PUNK ja uusi-aalto huuhtoivat sen alleen. Yhdysvalloissa tilanne oli sikäli valoisampi, että esim. niinkin iso levy-yhtiö kuin CBS antoi Laughing Dogs-yhtyeelle tilaisuuden kahteen levyyn. Myynti taisi tosin uudella mantereellakin jäädä vaatimattomaksi - puhumattakaan Euroopasta, vaikka levyt olivat hyviä – enemmän kuin hyviä. Voidaan jopa puhua jonkinlaisesta kulttibändistä.
Laughing Dogsien debyyttialbumi on ennen kaikkea vahva näyttö musiikillisesta osaamisesta ja kekseliäiden biisi-ideoiden onnistuneesta siirtämisestä jälkipolville .
Nelimiehisessä bändissä on kolme lead-vokalistia, kolme lauluntekijää ja laulustemmat toimivat komeasti. Jo albumin avausraita ”Get ’Im Outa Town” näyttää mikä on pelin henki – vastustamattomasti rullaava rock-rallatus, helisevien kitaroiden siivittämänä. Stemmalaulua on tässä käytetty säästeliäästi, mutta varsinkin kappaleen C-osassa sen tehovaikutus on sitäkin häikäisevämpää. Kakkosraita, ”Low Life” jatkaa vakuuttavalla linjalla: Nyt ollaan astetta rennommalla ja hyväntuulisemmalla linjalla. Ja tätä linjaa – välillä rankempaa, välillä leppoisampaa on koko levy täynnä. Mieleenpainuvia melodioita ja kekseliäitä sovituksia. Huonoa raitaa ei kerta kaikkiaan löydy.
Kaikesta kuulee, että kaverit ovat olleet kunnianhimoisella asenteella liikkeellä tätä albumia tehdessään ja se näkyy myös soittopuolella. Laughing Dogs on taas yksi ”löytö” lisää niiden bändien listalle (Nasty Pop, City Boy, Fotomaker, Dodgers…), jotka kaikin mokomin olisivat ansainneet enemmänkin mainetta ja mammonaa musiikillisista ansioistaan, mutta jotka tulevat jäämään vain pienen piirin tarkoin varjelluksi salaisuudeksi. Asiaa ei suinkaan edesauta se, että DOGSien levyjä ei ole edelleenkään saatavilla CD-formaatissa.
Arvosana : 9
Voimapopilla ei 70/80-luvun taitteessa mennyt Euroopassa liian hyvin kun PUNK ja uusi-aalto huuhtoivat sen alleen. Yhdysvalloissa tilanne oli sikäli valoisampi, että esim. niinkin iso levy-yhtiö kuin CBS antoi Laughing Dogs-yhtyeelle tilaisuuden kahteen levyyn. Myynti taisi tosin uudella mantereellakin jäädä vaatimattomaksi - puhumattakaan Euroopasta, vaikka levyt olivat hyviä – enemmän kuin hyviä. Voidaan jopa puhua jonkinlaisesta kulttibändistä.
Laughing Dogsien debyyttialbumi on ennen kaikkea vahva näyttö musiikillisesta osaamisesta ja kekseliäiden biisi-ideoiden onnistuneesta siirtämisestä jälkipolville .
Nelimiehisessä bändissä on kolme lead-vokalistia, kolme lauluntekijää ja laulustemmat toimivat komeasti. Jo albumin avausraita ”Get ’Im Outa Town” näyttää mikä on pelin henki – vastustamattomasti rullaava rock-rallatus, helisevien kitaroiden siivittämänä. Stemmalaulua on tässä käytetty säästeliäästi, mutta varsinkin kappaleen C-osassa sen tehovaikutus on sitäkin häikäisevämpää. Kakkosraita, ”Low Life” jatkaa vakuuttavalla linjalla: Nyt ollaan astetta rennommalla ja hyväntuulisemmalla linjalla. Ja tätä linjaa – välillä rankempaa, välillä leppoisampaa on koko levy täynnä. Mieleenpainuvia melodioita ja kekseliäitä sovituksia. Huonoa raitaa ei kerta kaikkiaan löydy.
Kaikesta kuulee, että kaverit ovat olleet kunnianhimoisella asenteella liikkeellä tätä albumia tehdessään ja se näkyy myös soittopuolella. Laughing Dogs on taas yksi ”löytö” lisää niiden bändien listalle (Nasty Pop, City Boy, Fotomaker, Dodgers…), jotka kaikin mokomin olisivat ansainneet enemmänkin mainetta ja mammonaa musiikillisista ansioistaan, mutta jotka tulevat jäämään vain pienen piirin tarkoin varjelluksi salaisuudeksi. Asiaa ei suinkaan edesauta se, että DOGSien levyjä ei ole edelleenkään saatavilla CD-formaatissa.
Arvosana : 9
+/- saldo : 0 | Tweet