Astro kirjoitti noin 19 vuotta sitten (0 kommenttia)

Tämä on hieno tallenne toissavuoden Burg Herzbergin festivaaleilta. Pätkän nimi kuvastaa hyvin kyseisten festareiden tunnelmaa: kyseessä on todellakin joku 90-luvun Woodstock, tosin kypsemmissä ja rauhallisemmissa merkeissä. Yleisö näyttää olevan terve yhdistelmä alkuperäisen hippiajan jäännöksiä ja heidän hieman friikahtavia lapsiaan ja lapsenlapsiaan. Hyvä kattaus siis, kun musiikkikin on hyvää ja homma toimii. Tuonne on siis päästävä!

Ensimmäinen muistiini jäänyt kosketukseni Burg Herzberg –festivaaleihin oli vuonna 1999, kun julkaistiin koostelevy festareiden parhaista paloista. Mukana Hawkind, Gong, Guru Guru, Faust. Man jne., joten levy oli pakko-ostos… Joka tapauksessa, siitä lähtien olen kuullut pelkkää hyvää näistä festareista. Täytyy sanoa, että suurin kiinnostuksen kohteeni tällä uudella DVD:llä oli Ozric Tentaclesin mukana olo, mutta itse ilmapiirin aistiminen on loistava kokemus. Levylle on bändien lisäksi koottu toimiva yhdistelmä maisemakuvauksia, yleisökuvia sekä, ainakin saksaa taitamattomalle, hieman turhan paljon järjestäjien ja festivaalillakävijöiden lyhyitä haastatteluja, mutta onnellisten ihmisten näkeminen on aina kivaa.

No, mennäänpä kuitenkin ehkä siis kaikkein tärkeimpään asiaan rakkauden jälkeen: Musiikki. Vuonna 2005, ja ehkä muulloinkin, yksi festareiden musiikillinen pääsuunta on 60-luvun lopun, 70-luvun alun bluesiin perustuva rock. Sitä edustaa ihan hyvällä menestyksellä levyllä Ten Years After, Big Brother & The Holding Company ja Manfred Mann’s Earth Band. Myös Saksan veteraanit Jane ovat mukana. Uudemmasta tavarasta on mainittava Sienna Root, joka rokkaa neljällä jäsenellä mukavasti. Kaunista kuultavaa on The Love Bandin versiot kolmesta Arthur Leen klassikosta. Ozricit tuntuvat olevan hieman erimaailmasta kuin muu, maanläheisempi tarjonta, mutta he vetävät levyllä todella kiivaan version itämaissävytteisestä ulkoavaruusrock –klassikostaan ”Kick Muck”. Muistaakseni tuota kokoonpanoa en ole nähnytkään, joten oikein mielenkiintoista katsottavaa ja kuunneltavaa. Tulen kanssa leikkiminen on aina tunnelmaan sopivaa toimintaa. Jo tämä yksin tekee levystä ostamisen arvoisen. Toiseksi DVD:n kohokohdaksi tulee minulle uusi tuttavuus Tito & Tarantula. Varsinkin pitkässä, junnaavassa ”After Nightssa” on hauskaa katsella, kun bändin laulaja valitsee yleisön joukosta kauniita nuoria naisia ja hieman varttuneempiakin aikamatkaajia lavalle tanssimaan. Hauskaa! Ihan kivaa, räkäistä mutta tunnelmallista garagerockia, muuten. Kahdeksankymmentäluvun Cure –menoa edustaa ilmeisesti saksalainen The Amber Light, ihan kiva piriste 80-luvun nuorille. Perus bluesrockia vetävä E.A.R.T.H. menee hieman ohi. 80-luvun neo-progea soittaa pää pystyssä IQ, ihan mukavaa, tosin hassuhkoa seurattavaa. Taustana myös videota. Porcupine Tree olisi kuitenkin ehkä ollut parempi valinta.

Kaiken kaikkiaan dokkari on erittäin hyvin kuvattu ja äänitetty (kyllä, 5.1 raita on myös mukana, te kaikki teknologisesti edenneemmät lajit!), sekä myös itse DVD:n koostumus on kohdallaan. Välillä hyvän biisin väliin tungettu haastattelu saattaa hieman häiritä, mutta muuten kokonaisuus on hyvä. Sääli että esim. Colour Haze, Korai Öröm ja Space Ritual puuttuvat videolta. Kaunista Saksan maaseutua ja vanhaa pikkukylää linnoineen on mukava katsella myös. Bonuksena on jonkin verran kuvia festareilta. Fiilis näyttää festareilla olevan juuri oikea, joten tuonne täytyy tavalla tai toisella joskus mennä!

Arvosana : 8