Astro kirjoitti noin 18 vuotta sitten (1 kommenttia)

Bad Afro Records (AFROCD/LP027)

Tanskalainen Bad Afro juhlistaa 10-vuotista taivaltaan skandinaavisen rockin ytimessä, ja julkaisee tänä vuonna monta kovaa julkaisua. Kööpenhaminasta kotoisin oleva On Trial on ollut yksi suosikkiyhtyeistäni jo vuosia, eikä tämä rautainen bändi petä nytkään. Lähinnä 60-luvun psykedeelisestä rockista ja garagesta inspiraationsa ammentava bändi tuntuu nyt jättäneen stoner rock –osaston lähes kokonaan menneisyyteen, mutta mukavan pörisevää fuzzia silti riittää. On Trail on myös bändi, joka tajuaa soittaa tarpeeksi kitarasooloja. Varsinkin tällä uudella levyllä tuntuu yhtye maksimalisoineen 13th Floor Elevators/Roky Erikson –fiksaationsa, vaikka muunkinlaista materiaalia toki on tarjolla. Varsinkin loistava laulaja Bo tuo usein mieleen Eriksonin kaikessa koskettavuudessaan. Aikaisemmin bändillä on ollut tapana jamitella välillä pitkäänkin, mutta nyt on levylle päätynyt vain oleellinen, ja kappaleet ovat melko tehokkaasti koostettuja.

Hyvä esimerkki tästä on levyn aloittava ”Mountain” joka on pystytty pitämään alle kolmeminuuttisena, vaikka mukaan mahtuu myös hyvää sooloilua. Oikein napakka, hieno kappale. ”Speaking of Which” on myös loistava sävellys, joka koskettaa kuuntelijaa jonnekin syvälle. Kiva, pörisevä soundi kitarasooloissa. ”Black Seagull” on hieman rauhallisempi psykerock –pala, jossa on myös sitarisoundeja. Jälleen biisi pureutuu suoraan sydämeesi samalla kun se lävistää tajunnan. Seuraava kappale ”Kill City Lights” on tiukkaa ja tuttua On Trial –paahtoa vahvoin Elevators –vaikuttein, mutta rankemmalla kädellä. Villiä menoa! ”One Good Morning” on On Trialille ominaiseen tyyliin surumielinen kappale hienoin melodioin. ”Blood River” on keskitempoinen mutta groovy garage –pala, joka liikkuu kuin juna. Raskaan ja yksinkertaisen riffin omaava ”Every New Direction” räjäyttää tajunnan upealla kertosäkeistöllään. ”Believe” on rajua fuzzrockia, ehkä levyn eniten stonerjengiin iskevä kipale. Voisi hyvin olla myös entisten On Trial –hemmojen perustamaa Baby Woodrosea.

”Too Late Too Loud” on mahtava balladi, jossa ensimmäistä kertaa alkaa kaivata myös urkuja. Hienoja, psykedeelisiä kitarajuttuja ja efektejä sen sijaan riittää, sekä jälleen ihania melodioita. Kaunista ja pehmeää, ja hyvä laskeutuminen edellisestä rokkauksesta. Vaimo sanoi laulajan muistuttavan R.E.M.:iä… ”Morning Sun in Burg Herzberg” alkaa raikkaasti The Soundtrack of Our Lives –henkessä, ja samalla taajuudella myös jatketaan. Kiva, iloisempi kappale, jossa kuuluu ilmeisesti myös hieman koskettimia. Väliosan perkussioit luovat erittäin groovyn tunnelman. Minä rakastan tätä levyä! Levyn lopettava ”Going North” rokkaa taas takuuvarmaan On Trial –tyyliin. Maistuu varmasti kaikille The Bevis Frond –faneille!

Vaikka ehkä kaikkein psykedeelisimmät jutut on nyt jätetty vähiin, on Forever ehdottomasti tämän vuoden kovimpia levyjä, uskaltaisin veikata. Nämä kaverit ovat kerta kaikkiaan onnistuneet tekemään 11 niin hyvää kappaletta, että ei voi muuta kuin digata kympillä! Myös vinyyliversio tulee olemaan saatavilla Suomessa, uskoisin.

Arvosana : 10

StarLion kirjoitti noin 18 vuotta sitten+/- saldo : 0
Vinyyliä saa ainakin Hippie Shake Recordsista!