Astro kirjoitti noin 19 vuotta sitten (0 kommenttia)

Sonic Slam Records (SSR001)

Jericho Fuzz on Helsingin undergroundin eloonjääneiden perustama rockbändi. Laulajana toimii puolijulkkis nimeltään Suho Superstar, joka on paremmin tunnettu entisestä bändistään nimeltään Jimson Weed, joka julkaisi muutaman levyn yhdeksänkymmentäluvulla. Suhon suurimmat esikuvat löytyvät Black Sabbathin ja Led Zeppelinin ohella grungen parista, ja nämä vaikutteet ovat selvästi esillä myös äijän nykyisessä bändissä. Muut muusikot ovat entisiä tai nykyisiä jäseniä instrumentaalista, psykedeelistä avaruusrockia vetävässä, loistavassa Hidria Spacefolkissa, mitä ei tosin kovin helposti Jericho Fuzzin musiikista huomaisi. Bändi veivaa groovyä, melko perinteistä rockia, jossa yhdistyy 70-luvun hard rock, grunge ja pienemmissä määrin myös stoner rock. Mahtavasta nimestään huolimatta yhtye ei, ainakaan tällä ensimmäisellä, alkuvuodesta julkaisemallaan EP:llä ole mitenkään älyttömän raskas.

Levyn aloittava ”8 Left to Try” on hieman hypnoottinen, grungevaikutteinen rock –ralli, jonka lauluissa on mukavan utuisia efektejä. Vähän tulee mieleen Led Zeppelin ja muut 70-luvun hard rock –bändit. ”Heart of the Moon” alkaa nopeammalla kompilla ja slidekitaroilla, mutta rauhoittuu pian hillitymmäksi perusosaksi. Rajumpi kertosäe tuo mieleen edesmenneen Spihan, ehkä lähinnä siksi, että Suho on vaikuttanut paljon Henryn lauluun. Vähän tulee myös mieleen toinen jo kuopattu helsinkiläisbändi Winha. Kappaleen loppu rokkaa oikein mainiosti. Melko lyhyt ”Little Venus” on pikkukoulutytöistä kertova nopea revitys, joka piristää mukavasti. Lähempänä stonerrockia, ainakin paikoitellen. ”Dies Irae” alkaa melko raskaana grungena tuoden mieleen ainakin Soundgardenin, Alice in Chainsin ja Stone Temple Pilotsin, mutta vähän stonervaikutteita on otettu myös mukaan. Sitten lätkästään päälle rock’n’roll –vaihde, ja biisi rokkaakin hienosti! Ihan kiva biisi, jossa on hieman kitarasooloakin. Levyn psykedeelisin kappale on viimeinen ”Last Mission on Earth” joka alkaa pelkällä laululla, johon nopeasti tulee mukaan grungeriffi. Kertosäe on todella komea, kiitos pitkälti Suhon upean laulun ja miksauksen. Puolessa välissä mukaan tulee myös mukavia spacesoundeja ja maukasta kitarasooloa. Hyvä, perkussiivinen ja hypnoottinen loppu kivalla ebow –kitaralla varmistaa minun mielestäni levyn parhaan kappaleen paikan.

Kaiken kaikkiaan ihan lupaava debyytti, ja jos bändi päättää mennä vielä psykedeelisempään suuntaan, aion seurata sen tekemisiä hyvinkin tarkkaan.


Arvosana : 7