
Ruotsalainen Skyron Orchestra on saanut ulos uuden lättynsä, ja täytyy sanoa että tämä on hyvää kehitystä jo lupaavalle debyytille, jonka Transubstance julkaisi viime vuonna. Bändi jatkaa 60- ja 70- luvun tyylistä uruilla ja sähköpianolla maustettua happorock linjaansa, tosin nyt hieman raskaammin ja raaemmin. Levyn aloittaa groovaava, raskas ja hieno Cant Control, jota seuraa popimpi, melodisempi ja tarttuva Sacred Atmoshere, joka voisi hyvin olla vaikka TSOOL:in kataloogista. Hieman on mukana myös Baby Woodrose -tyylistä garagea. Vahvaääninen naislaulaja on aina eduksi. Out of My Mind on ihan ok, hyvin 60-luvun tyylinen veto tuoden mieleen Jefferson Airplanen. Situation on hieman nopeampi, villi garagerokkaus, ihan hyvää kamaa. Melko raskasta tavaraa edustaa Looking for a Trace, My World Salvation taas on hieman tunnelmallisempi pala, jossa on hyvä, melko psykedeelinen lopetus. Seuraava kappale on Desire on kaunis ja balladin omainen, mutta voimallinen tekele, joka tuo jälleen mieleen TSOOL:in. Living in a Void on groovavaa, suorastaan funkahtavaa kamaa, kun taas Call Their Names on raskaampi tykitys hieman 70-luvun hard rock henkeen. It Cant Be Me on menevä ja hyvä rokkiveto. Cut It Out on hyvä ja surumielinen kappale Jefferson Airplanen tyyliin. Smiling Surface on jännä, melodinen kappale, josta en jotenkin kyllä kauheasti pidä. Line Cycle rokkaa jälleen kovempaa, hyvä meno! Levyn päättävä Star on hitaampi ja hyvin tunteellinen veto, jossa on kiva kitarasoolo. Tämä on kaikin puolin oikein onnistunut paketti melko psykedeelistä, hyvin soitettua 60-70-luvun happorockia.
Arvosana : 8+/- saldo : 0 |