Seven That Spells: The Men from Dystopia
Astro kirjoitti noin 19 vuotta sitten (0 kommenttia)
Ennakko -CD-R
Kroatian freak rock messiaat ovat saaneet neljännen levynsä valmiiksi, ja ovat nyt etsimässä sille julkaisijaa. Levyllä on viisi uutta kappaletta, jotka ovat nimetty yksinkertaisesti I V. Acid Mothers Temple on yksi bändin suurimmista esikuvista, ja AMT:n trubaduuri-innostus on nyt tarttunut myös Seven That Spellsiin. Ensimmäinen kappale alkaa hyvin trubaduurihengessä akustisella kitaralla, tosin ulkoavaruudelliset analogisyntetisaattorin soundit ovat esillä jo heti alkuun. Kappale kasvaa pikkuhiljaa, ja on loppupuolella jo todella massiivista, kosmista jamia. Hieno aloitus! Toinen kappale jatkaa hyvin siitä, mihin ensimmäinen jäi. Seuraa 20 minuuttia yhtä, jumittavaa kitarariffiä, jonka päälle rakennellaan todella psykedeelinen maailmankaikkeus mm. taivaallisin laulumelodioin, kosketinkuvioin ja tajuntaa laajentavin efektein. Raskasta tavaraa tuoden vahvasti mieleen AMT:n keskitempoisen materiaalin, mutta kyllä tällä on silti ihan oma henkensä. III jatkaa ihan samaa meininkiä, mutta se kiihtyy jonkin verran, ja saamme kuulla myös raskasta happoskittasooloilua. Joskus parin minuutin kohdalla meno yltyy melko hurjaksi. Mahtavaa! Kappale sisältää melkoisen hurjaa jammailua kaikilta viideltä muusikolta. Efektien käyttö on todella mieltä laajentavaa! Freak Out, Brothers and Sisters
Perusriffi jättää meidät neljännen kappaleen alusta. Hieman kevyempää, joskaan ei yhtään vähemmän hallusinogeenistä tavaraa. Raskas bassopumputus pitää yllä biittiä, kun muut leijailevat jossain kummassa paikassa. Rokkivaihe löytyy kuitenkin pian oikeaan asentoon. Hypnoottista, raskasta kraut rockia? Välillä voisi olla Circleä. Space rockia löytyy myös! Helvetin hyvä, yli 15-minuuttinen biisi. V alkaa avaruussoundeilla ja kurkkulaululla, hienoa pojat! Hieman ambienttia, mutta vahvasti psykedeelistä todellisuutta pukkaa myös päälle. Tämä toimii! Sitten palataan luonnollisesti levyn pääriffiin erittäin onnistuneella tavalla. Vaimea laulu on kiva lisäys bändin aikaisemmin täysin instrumentaaliseen linjaan. Seitsemän minuutin päästä saamme kuulla vain kahta kaunista lauluääntä ja keveitä efektejä. Hyvä veto! Laulut häviävät pois, ja meille jää vain hillittyjä psykesoundeja miksauspöydästä. Kaiken kaikkiaan erinomainen levy, joka ansaitsisi tulla ulos myös vinyyliversiona.
Arvosana : 9
Kroatian freak rock messiaat ovat saaneet neljännen levynsä valmiiksi, ja ovat nyt etsimässä sille julkaisijaa. Levyllä on viisi uutta kappaletta, jotka ovat nimetty yksinkertaisesti I V. Acid Mothers Temple on yksi bändin suurimmista esikuvista, ja AMT:n trubaduuri-innostus on nyt tarttunut myös Seven That Spellsiin. Ensimmäinen kappale alkaa hyvin trubaduurihengessä akustisella kitaralla, tosin ulkoavaruudelliset analogisyntetisaattorin soundit ovat esillä jo heti alkuun. Kappale kasvaa pikkuhiljaa, ja on loppupuolella jo todella massiivista, kosmista jamia. Hieno aloitus! Toinen kappale jatkaa hyvin siitä, mihin ensimmäinen jäi. Seuraa 20 minuuttia yhtä, jumittavaa kitarariffiä, jonka päälle rakennellaan todella psykedeelinen maailmankaikkeus mm. taivaallisin laulumelodioin, kosketinkuvioin ja tajuntaa laajentavin efektein. Raskasta tavaraa tuoden vahvasti mieleen AMT:n keskitempoisen materiaalin, mutta kyllä tällä on silti ihan oma henkensä. III jatkaa ihan samaa meininkiä, mutta se kiihtyy jonkin verran, ja saamme kuulla myös raskasta happoskittasooloilua. Joskus parin minuutin kohdalla meno yltyy melko hurjaksi. Mahtavaa! Kappale sisältää melkoisen hurjaa jammailua kaikilta viideltä muusikolta. Efektien käyttö on todella mieltä laajentavaa! Freak Out, Brothers and Sisters
Perusriffi jättää meidät neljännen kappaleen alusta. Hieman kevyempää, joskaan ei yhtään vähemmän hallusinogeenistä tavaraa. Raskas bassopumputus pitää yllä biittiä, kun muut leijailevat jossain kummassa paikassa. Rokkivaihe löytyy kuitenkin pian oikeaan asentoon. Hypnoottista, raskasta kraut rockia? Välillä voisi olla Circleä. Space rockia löytyy myös! Helvetin hyvä, yli 15-minuuttinen biisi. V alkaa avaruussoundeilla ja kurkkulaululla, hienoa pojat! Hieman ambienttia, mutta vahvasti psykedeelistä todellisuutta pukkaa myös päälle. Tämä toimii! Sitten palataan luonnollisesti levyn pääriffiin erittäin onnistuneella tavalla. Vaimea laulu on kiva lisäys bändin aikaisemmin täysin instrumentaaliseen linjaan. Seitsemän minuutin päästä saamme kuulla vain kahta kaunista lauluääntä ja keveitä efektejä. Hyvä veto! Laulut häviävät pois, ja meille jää vain hillittyjä psykesoundeja miksauspöydästä. Kaiken kaikkiaan erinomainen levy, joka ansaitsisi tulla ulos myös vinyyliversiona.
Arvosana : 9
+/- saldo : 0 | Tweet