fitchet kirjoitti noin 18 vuotta sitten (0 kommenttia)

Viisihenkisen Peace Of Insanityn esikois-ep tarjoaa lievällä hulluudella ja rujoilla soundeilla varustettua rock-sekoilua, jonka ensimmäinen hyvä merkki on sen rehellinen pintakuori. POI ei ole siis väkinäisesti lähtenyt etsimään omaa suuntaansa, minkä kuulee. Soittamiseen on otettu tarpeeksi rento asenne, vakavuutta unohtamatta.

Kokonaisuudesta ei suoraan pomppaa silmille mitään varsinaista vertauskohdetta, ja hyvä niin. Sen sijaan biisit itsessään luovat turvallisia assosiaatioita. Ensikuuntelemalta Ep:n aloitusraita tuntuu luottavan liikaa tarttuvaan riffiinsä, mutta pian huomaa, että painoa on asetettu yhdessä sanoituspuolen kanssa myös vinksahtaneelle taustamatolle. Venytettynä New Reality olisikin lo-fi -henkisen Acid Mothers Templen ja garage rockin hybridi. Kakkosraita ammentaa voimansa ihan eri suunnasta POI:n tyyliä rikkomatta - funkkaava pohja ja Hektor Progen vokaalit muuttavat tunnelman toiseksi. Tarttuvan kieroutunnut Rythm Error Elephants nostattaa levyn tasoa, mutta Bright Ep:n juuri se biisi on kuitenkin nimikkokappale, jonka jaksaa kuunnella kerta toisensa jälkeen onnistuneiden
valssikohtien ja huipennuksien, sekä toiveikkaiden lyriikoiden vuoksi (Real world is a bit shy and cold/
can we still play when we grow old?--). Uskallan paljastaa vielä sen verran, että levyn piiloraita ruokkii noisen-nälkäisiä kuuntelijoita.

Sen suurempia yllätyksiä Brigh Ep:stä on turha odottaa. Sen tietyn psykedelia/hulluus-aspektin
löytäminen vaatii muutaman kuuntelukerran, mutta levyyn totuttua huomaa sen olevan hieman keskivertoa parempi kokonaisuus. Luulisin kuitenkin, että tämän kaltainen rock toimii parhaiten livenä.

Tracklist:
1. New Reality (and a self-made soul)
2. Remote Controlling
3. Rythm Error Elephants
4. Bright

Arvosana : 7