Kluge kirjoitti noin 18 vuotta sitten (0 kommenttia)

Sundazed-lafka jenkkilästä jatkaa ansiokkaasti laatulevyjen uudelleenjulkaisua. 25.7.2006 ilmestyi hienosti re-masteroitu versio (psykedelia)popin teemalevystä: "The Ark", joka jäi Chad & Jeremy-parivaljakon viimeiseksi työksi. Ja vuosihan oli tuolloin 1968.
Tämä on taas yksi niistä levyistä, joka varmasti jakaa mielipiteet: Joidenkin mielestä levy saattaa olla vain köykäinen rip-off Beatlesien Sgt. Pepperistä ja tottahan onkin että Chad & Jeremy myönsivät olevansa armottomia Beatles-faneja.
Itse kuulun kuitenkin siihen ryhmään, jonka mielestä levy on hieno täysin omilla ansioillaan. Puhutaan ensin tuotannosta: Huippulaatua, kun hommaa on johtanut sellainen 60-luvun huippunimi kuin Gary Usher. Myös Curt Boettcherilla (toinen tuottaja -säveltäjänero) on näppinsä pelissä osassa levyn laulustemmoja, jotka nekin ovat upeita.
Jo avausraita näyttää mikä on pelin henki: Poppiahan tämä ja isosti tuotettua. Ja hyvää poppia onkin, ilman huonoa raitaa, pari keskinkertaista tosin on joukossa, mutta se ei todellakaan pilaa kokonaisuutta - Melodioissa on ideaa ja vaihtelua. Biisit on miksattu ilman taukoja toisiinsa kiinni, kuten Pepperissä ja Moody Bluesin kiekoilla, mikä nyt on tietysti teemalevyn kohdalla enempi sääntö kuin poikkeus. Soitinarsenaalissa ei siinäkään ole säästelty: Harpsichordit, harput, jouset, huilut, pikkolotrumpetit - kaikki asiaankuuluva on pelissä!
Itse pidän tuotantoa ja soundimaailmaa parempana kuin mitä esim. yhdelläkään Beatles-levyillä voi kuulla, mutta nämähän lienevät makuasioita.
Viisi täyttä kierrosta olen nyt levyä pyöritellyt ja suosikeiksi ovat nousseet raidat:

1. "The Emancipation Of Mr. X", hieman surumielinen melodia, täyttä asiaa
3. "The Ark" - nimibiisi, ilmavasti soljuva pop-helmi, mukava c-osa ja soittajat huippuvireessä
6. "Painted Dayglow Smile" - McCartney-tyyppinen pop-ralli, korviahivelevää jälkeä
7. "Pipe Dream" - Loistavan tarttuva pop-kipale

Jo tällä kuuntelumäärällä tämä levy menee aivan terävimpään kärkeen omassa 60-luvun listassani. Sinne Millenniumin "Begin" ja Sagittariuksen "Present Tense" kaveriksi.


Huikeaa, että Chad & Jeremy tekivät parhaan levynsä viimeisenä (-68) eikä se käytännössä kiinnostanut ketään, maksoi vain mielettömästi tehdä. Niin mielettömästi, että Columbia näytti veteraanituottaja Usherille ovea. Mutta kiinnostukaa tekin tästä julkaisusta ja osoittakaa näin, että hyvä musiikki löydetään aina ennemmin tai myöhemmin uudestaan. AMG-sivuilta pääsette ainakin sampleja kuuntelemaan.

Arvosana : 10