Astro kirjoitti noin 19 vuotta sitten (0 kommenttia)

Nasoni Records (NASONI046CD)

Muutama vuosi sitten hajonnut Liquid Visions oli yksi Saksan kovimmista neo-psykedeliabändeistä. Bändin ensimmäinen levy oli merkkipaalu 90-luvun underground psykerokkiscenessä. Varsinkin optisilla kikkailukansilla varustettu vinyyliversio on todellinen keräilykappale. Tutustuin bändiin ensi kerran Hampurissa 1997, josta lähtein olen ollut armoton fani. Yhtyeen jäsenet eivät piilotelleet rakkauttaan 60-luvun fuzz garageen ja psykedeliaan. Sittemmin yhtyeen kaunis, alastomana ja UV-väreillä maalattu tanssijatar eteni urallaan myös kosketinsoittajaksi, ja nyt hänellä ja yhtyeen kitaristilla H-P:llä on yhteinen lapsi, mutta se lieneekin jo eri tarinansa. Pari viimeisintä studiolevyä esittelivät meille hieman muuttuneen ja selvästi kasvaneen yhtyeen, joka oli saanut vielä lisää väriä soundiinsa.

Tämä, äskettäin julkaistu massiivinen, lähes 80-minuuttinen CD ja tuplavinyyli sisältää bändin aikaisemmin julkaisematonta, vuonna 2000 nauhoitettua materiaalia hyvin kattavasti. Railakasta 60-luvun psykedeelistä kitarapoppia löytyy usean biisin verran, ja ne toimivatkin oikein mukavasti. Välillä mennään aika reippaassakin tempossa. Parhaimmillaan yhtye on kuitenkin hitaissa, pitkissä ja tunnelmallisissa paloissaan kuten ”Walk Like an Angel”. Surumielistä, kaunista ja unenomaista tavaraa. Laulut toimivat hienosti, ja samoin myös soitto. ”Nightrider” esitteli jo selvästi space rockiin päin menevän paahdon. Loistava, psykedeelinen ja lopussa hyvin hypnoottinen kappale! 14-minuuttinen, urkuja sisältävä ”Yellow Sunshine Paper Man” edustaa taas aluksi slovariosastoa, mutta kuten ehkä arvasitte, kaikenlaista ehtii tapahtua tämän matkan aikana… Kivaa progemeininkiä välissä, ja sitten mennään Doorsmaiseen jamitteluun, joka kiihtyy suorastaan primitiivisiin tunnelmiin. Sitten pääsemme taas leijailemaan pehmeästi hetkeksi, mutta lopussa tulee vielä hektinen, erittäin perkussiivinen nostatus. ”No Limits” on osittain beat –musiikkia, osittain kivaa psykepoppia. Poppipuolen korkeimmat pinnat vetää kuitenkin aurinkoisen kuuloinen ”Shadow Man”. Tämän olisi melkein voinut kuulla joskus radiossa. Sitten tulee ihana, kaunis ja rauhallinen osa, vau! Biisin sanoitukset nyt kertovat vähän synkemmästä menosta, mutta jotenkin kontrasti toimii. ”Patchwork” on melko progressiivinen ja jopa jatsikamaa sisältävä instrumentaali. Myöhemmin toisilla sanoilla ja eri nimellä Hypnotized –levyllä käytetty synkkä, hidas ja raskas ”Nuclear War” toimii hyvin jo tänä varhaisena versiona. Hurjaa rokkausta välillä, huh-huh!!! Ihan täysillä mennään. Hawkwind –vaikutteita myös havaittavissa. Mahtavaa kitarointia, ja nyttemmin esim. Sula Bassana –nimellä musiikkia tekevä Dave on tietenkin basistina huippuluokkaa.

Levyn lopettaa kauniisti kansansäveltä muistuttavan alun ja lopun omaava ”Nightfall”. Sanoituksissa on mm. lause ”The gnomes of the forest invite us to dream”, joten kovaa kamaa nekin! Välillä biisi kuulostaa ihanasti 70-luvun alun raskaalle psykedelialle, mikä on tietenkin hieno asia. Hyvät laulut tässäkin. Olen oikein iloinen, että ”The Lost Recordings” tuli pelastettua psykekansan kuuluville, koska tämä on erittäin kova levy. Ei albumi ihan pärjää yhtyeen parille viimeiselle levylle, mutta kyllä tämä ihan todella hyvää tavaraa on. Täytyy saada myös vinyylinä!

Arvosana : 9