Baby Woodrose: Love Comes Down
Astro kirjoitti noin 19 vuotta sitten (0 kommenttia)

Tanskan psykedeelisen garagerockin kuninkaat julkaisivat uuden levynsä jo keväällä, mutta sain vasta äskettäin vinyyliversion käsiini. Baby Woodrose on ollut yksi suosikeistani 60-luvun tyylisessä psykedeliassa siitä lähtien, kun bändin pääjehu, On Trialissakin vaikuttanut Lorenzo Woodrose alias Guf julkaisi ensimmäisen levyn Blows Your Mind! tällä nimellä. Yhtyeen koko katalogi löytyy hyllystäni, ja pari Suomen keikkaakin olen onnistunut näkemään, eikä bändi ole kertaakaan pettänyt.
Love Comes Down on takuuvarmaa, pitkälti 60-luvulta ammentavaa kamaa. Yhtyeen ote on muuttunut ehkä hieman kaupallisemmaksi todella mieltä laajentavan osaston kustannuksella, mutta levyltä löytyy yhä todella kivasti kuplivia kappaleita. Levyn aloittaa Rolling Stones henkinen rokkipala What You Gonna Do?. Found My Way Out kuulostaa jo lähes Hellacoptersilta, mutta mukana on onneksi myös aimo annos Roky Eriksonia. Kity Galore on yksinkertainen 60-luvun garageralli. Sinkullakin julkaistu, pienessä norjalaisessa vuoristomökissä sävelletty No Other Girl on upea, kaunis ja tunnelmallinen kappale, joka kuulostaa aika paljon On Trialilta sekä Rokylta. Upeaa! The Soundtrack of Our Livesin mieleen tuova Lights Are Changing on kaunis ja surullinen biisi, josta pidän myös paljon. Spammipostista nimensä saanut Growing Younger on myös yksi suosikeistani, ja tuo mieleen The Byrdsin ja taas TSOOL:in. Fuzz voittoinen, Yli 10 vuotta sitten sävelletty All Over Now on kiva 60-luvun ralli.
B-puolen aloittaa huumeiden puolustus Chemical Buzz, joka on myös vanha kappale ja sisältää farfisaa. Christine on groovi, tremoloa ja urkuja sisältävä 60-luvun garage/beat ralli, jossa Thee Ultra Bimboosin tytöt laulavat taustoja, rankempi Do Right rokkaa kovaa. Raskas Born to Loose jyrää hienosti. Roses on synkempi, urkuja sisältävä kappale, jossa on myös avaruusääniä. Näppäiltyä kitaraa sisältävä Nobody Knows on kaunista ja surullista tavaraa. Levyn lopettava Love Comes Down on kunnon 60-luvun psykedeliaa hieman 13th Floor Elevatorsin hengessä ja sisältää paljon eksoottisia soittimia. Tämä melko rauhallinen, unenomainen biisi syntyi sen jälkeen kun levyn piti olla jo valmis, ja on minusta levyn kohokohta. Todella hyvä lopetus upealle levylle! Epäilemättä yksi vuoden parhaista julkaisuista, ja happokansi sopii tietenkin hyvin menoon...
Arvosana : 9
+/- saldo : 0 | Tweet