Astro kirjoitti noin 19 vuotta sitten (1 kommenttia)

UUU Records (UUU003)

Tämä on, niin kuin nimestä voi päätellä, raumalaisen progressiivisen space rock –bändin toinen levy. Taipuva luotisuora sai jo ensimmäisellä CD:llään melko paljon huomiota kansainvälisissä avaruus/proge/transsirock –ympyröissä, ja uskoisin, että tämä toinen tuotos kasvattaa bändin mainetta entisestään. Debyytti luotti enemmän instrumentaaliseen, usein Ozric Tentacles –henkiseen menoon, mutta nyt on mukaan otettu myös laulaja Viking Zulu joka on todellisuudessa edesmenneen Tehosekoittimen Otto. Musiikillisesti mennään kuitenkin melko pitkälti samoja latuja ottaen vaikutteita sekä klassisesta progesta että modernimmasta trancesta. Levyltä löytyy siis sekä perinteisiä soittimia (eksoottisimpana varmaan kantele) että myös ohjelmoituja rumpuja ja sekvenssejä.

Ensimmäinen kappale ”Out of the Chrysalis” alkaa Ozric-tyylisellä sekvenssillä, josta päästään pian Circlen mieleen tuovaan raskaaseen riffiin jossa on myös laulua. Hyvä kappale! Pianolla alkava ”Sable Road” sisältää myös selloa ja on enempi progea tuoden mieleen Gentle Giantin ja laulupuolella Yesin, vaikkakin tämä on kyllä modernimpaa kamaa. Huilu antaa kivasti ilmavuutta. Melkoisen progea mutta enemmän taas Ozricin suuntaan on lyhyehkö ”North-East Passage” jossa on atonaalinen melodia. Instrumentaali tuo välillä mieleen myös Wigwamin. Kaunis ja rauhallinen aloitus kappaleessa ”Chimaera Monstrosa” antaa hyvän lähdön Kingston Wall –tyyliseen menoon. Välillä mennään sekvenssien tahdissa, ja sitten kappale muuttuu raskaammaksi, sitten taas rauhoittuu. Oikein hyvä kappale! Trancen puolelle menee selkeästi pari seuraavaa kappaletta. Ohjelmoidut rummut ja syntetisaattorit tuovat ”Uotilassa” mieleen Ozricit ja Hidria Spacefolkin, ihan kiva ja tanssittava instrumentaali. ”Unaja Infinite Laser” jatkaa samaa rataa psykedeelisen trancen maailmaan mutta samalla silti myös rokkaa melko hurjasti. Lopun leijuva synamatto tuo mieleen Hawkwindin ambientpalat. ”The Crane” sisältää taas laulua ja omaa myös rauhallista, hieman outoa ja kaunista näppäilyä kunnes muuttuu raskaammaksi. Aika progressiivinen kappale, jossa on välillä rauhallisempia jaksoja ja joka tuo paikoitellen mieleen Genesiksen. Lopun kannel toimii hyvin. Levyn lopettaa mahtava instrumentaali ”Äyhö” joka tuo mieleen Porcupine Treen jossain Up the Dowstairsin ja The Sky Moves Sidewaysin välimaastossa. Alun tunnelmallinen ambientosuus petaa hyvin tilanteen hevimmälle menolle, jossa kuulemme myös kosketinsoolon.

Kaiken kaikkiaan oikein mainio levy jolla Taipuva luotisuora takaa paikkansa Suomen psykedeelisen ja progressiivisen avaruusrockin kartalla. Englanninkieliset, harmoniset laulutkin toimivat pienoisesta tekotaiteellisuudestaan huolimatta oikein hyvin. Suosittelen lämmöllä!

Arvosana : 8

Hezzu kirjoitti noin 19 vuotta sitten+/- saldo : 0


Arvosana : 9