Astro kirjoitti noin 19 vuotta sitten (0 kommenttia)

Secret Eye (ab-oc-16)

Siitä, että muuttaa välillä, voi olla yllättäviäkin etuja. Minä esimerkiksi löysin pakatessani kirjekuoren, jossa oli kolme Secret Eyen viime vuonna julkaisemaan CD:tä, jotka Jeffrey oli lähettänyt minulle arvosteltavaksi, ja jotka olin totaalisesti unohtanut aivan väärään paikkaan. Anteeksi vielä Jeffrey ja kyseiset artistit, kyseessä oli suuri ja täydellinen vahinko! No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, luulisin.

Yksi näistä kadonneista mutta nyt löytyneistä helmistä on Urdogin viimeisin julkaisu Eyelid of Moon. Tämä Rhode Islandin Providencessa majaileva kolmikko (David Lifrieri: kitara, pedaalit, laulu, Jeff Knoch: farfisa, pedaalit, laulu ja Erin Rosendahl: rummut, lyömäsoittimet, laulu) on yksi niistä bändeistä, joiden nimeen olen törmännyt useasti, mutta jota en ollut aikaisemmin kuullut. Paha puute, sillä nämä kaverit vetävät kolmannella levyllään aivan loistavaa, shamanistista, alkukantaista ja psykedeelistä tavaraa. Bändi, joka on keikkaillut mm. Circlen ja Pharaoh Overlordin kanssa tuo minulle mieleen välillä varhaisen Pink Floydin avaruustripillä, Soft Machinen, Amon Düül II:n ja monet muut krautrock –aktit ja välillä The Doorsin ekstaattisimmillaan, mutta kuulostaa silti ennen kaikkea itseltään.

Levyn aloittaa melko pienimuotoinen ja lyhyt mukava instrumantaali ”Nepenthe”. Psykedeelinen ja hypnoottinen ”Robur, the Conqueror” alkaa melko rauhallisesti, mutta neljän minuutin kohdalla muuttuu hurjemmaksi. Hienoa tavaraa, jossa on myös laulua. Kahdeksan ja puoli –minuuttinen ”Ani Nie Ma” on jaettu kolmeen eri osaan ja on kuin toisesta, mystisestä ja unenomaisesta maailmasta. Todella hieno biisi! Urkuharmonia sisältävä ”Paths of the Meridians” on rauhallinen ja surullinen instrumentaali joka on melkoisen hämärää ja jopa pelottavaa tavaraa. Levyn lopettava nimikkokappale alkaa melkoisen kokeellisena häröilynä, jonka jälkeen lähtee komppi ja naislaulu. Hyvää, ajatonta psykemenoa. Sitten kappale taas rauhoittuu hypnoottiseksi ja monotoniseksi. Oudon kiehtovaa ja todella psykedeelistä tavaraa! Lopuksi kappale vielä kiihtyy ekstaattisiin mittoihin. Aivan upea lopetus loistavalle levylle, josta en keksi muuta valituksen aihetta kuin että se kestää vain alle 40 minuuttia. Tosin musiikilla on ajan kumoava vaikutus, eli ei levyn lyhyyskään todellisuudessa haittaa. Tahdon lisää tällaista!

Arvosana : 9