Astro kirjoitti noin 19 vuotta sitten (0 kommenttia)

Voiceprint (HAWKVP38DD)

Universumin paras bändi ei onneksi antanut faniensa jäädä odottelemaan uutta julkaisua turhan pitkään loistavan Take Me to Your Leader –albumin jälkeen, vaan on nyt julkaissut uuden minialbumin dual disc –muodossa. Levyn toisella puolella on siis musiikkia, mutta kääntöpuolella DVD –materiaalia. Hurraa! Tämä alkuperäinen space rock –akti on ollut suurin suosikkini jo vuosikausia, joten suhtautumiseni bändin tuotoksiin ei liene täysin objektiivista , mutta yritetään…

Aloitetaanpa audio-puolelta. Ensiksi saamme kuulla oikein onnistuneen uuden version bändin 70-luvun loppupuolen Amerikka-satiirista nimeltään ”Uncle Sam's on Mars”. Tämä energinen, sykkivä ja rankka versio kestää yli kahdeksan minuuttia, ja päivittää hienosti hypnoottisen ja toistoon perustuvan kappaleen säilyttäen kuitenkin jossain määrin alkuperäisen tunnelman. Jotkut ihmettelevät, miksi bändi kierrättää yhä uudelleen vanhoja kappaleitaan, mutta minulla ei ole ainakaan mitään sitä vastaan, sillä kapteeni Brock miehistöineen onnistuu lähes aina saamaan vanhatkin mestariteoksensa kuulostamaan tuoreilta ja mielenkiintoisilta. Tämä toimii! Dave Brock on työstänyt jo jonkin aikaa levyä, jolle hän on luonut uudet musikaaliset pohjat vuonna 1988 kuolleen Robert Calvertin lausumiin runoihin. Bob oli taatusti yksi bändin tärkeimmistä jäsenistä erittäin luovan kirjallisen lahjakkuutensa ja värikkään persoonansa takia, ja ainakin minä odottelen innolla tämän projektin toteutumista. Siksi onkin todella mielenkiintoista saada vähän esimakua tulevasta, koska tällä levylle on otettu mukaan kaksi kappaletta tulevalta The Brock/Calvert Project –CD:ltä. Näistä ensimmäinen on nimeltään ”Small Boy (The Swing)”, joka on kaunis, rauhallinen ja rummuton maalailu Bobin efektoidun narraation päälle. Oikein kiva pala. ”Ode to a Time Flowerin” sanoitukset lienevät hieman tutummat koville Hawkwind –faneille, sillä niitä on joskus 70-luvun alussa bändin keikoilla esitetty. Brockin pohjat ovat tässä kappaleessa paljon rytmisemmät kuulostaen aika paljon 90-luvun teknovaiheen Hawkwindiltä. Puhe on vaikuttava ja syvä, ja teksti ehkä yksi Bobin parhaita sci-fi –aiheisia. Hienoa!

Näiden kappaleiden väliin on sijoitettu julkaisun varsinaisesti ainut uusi, uniikki kappale ”The Reality of Poverty”, jossa on mukana myös legendaarinen Arthur Brown sekä ex-High Tide –viulisti Simon House, joka on sulostuttanut Hawkwindin soundia moneen otteeseen vuosikymmenien varrella myös koskettimillaan. Kappale alkaa hitaana Brownin lausuessa kantaaottavaa tekstiä hyvin vakuuttavasti. Minuutin jälkeen alkaa nopeampi komppi ja Brockin hieno laulu. Sitten taas hidastetaan, ja jumitellaan jonkin aikaa, ja sitten seuraa lisää Brownin puhetta. Noin kuuden minuutin kohdalla tulee jälleen nopeampi kertosäe, sitten kappale taas hidastuu, ja loppu on melkoisen teknoa. Ihan onnistunut veto, vaikkakaan ei ehkä ihan Hawkwindin parhaimmistoa. Audiopuolen lopettaa (jälleen yksi) uusi versio bändin toistaiseksi ainoaksi jääneestä 70-luvun alun listahitistä ”Silver Machine”, jossa on käytetty Lemmyn laulua. Muuten raidat on ilmeisesti melko pitkälti soitettu uudestaan, vaikka alkuperäinen henki on säilytetty paremmin kuin parissa muussa versiossa, joita kappaleesta on levytetty. Tämä onkin selkeästi paras versio originaalin jälkeen! Kappale on saanut uusia väliosia, ja välillä mennään melko rauhallisissakin merkeissä. Silloin kun rokataan, niin todella rokataan, ja kappale onkin saanut uutta energiaa ja hypnoottista imua. Tässä myös koneelliset osat toimivat hyvin, joten ei voi muuta kuin onnitella onnistuneesta työstä kavereita.

Videopuolelle bändi on valikoinut sekalaisia paloja vuosien varrelta. Ensin tulee rajoitettuna painoksena alun perin VHS:llä julkaistulta Promo Collectionilta napattu ”Images”, joka onkin yksi Hawkwindin parhaita hetkiä 80-90-lukujen taitteesta, jolloin bändillä oli naislaulaja. Tämä on todella hyvä kappale ja videokin on todella psykedeelinen, ja ainakin minä aion hankkia DVD:n nimeltää Space Bandits, jolla tämä tullaan jossain vaiheessa julkaisemaan uudelleen. Ollessaan Autralian kiertueella vuonna 2000 bändi kuvasi ja nauhoitti keikkansa Studio 22 –nimisessä paikassa, ja tältä keikalta on levylle otettu mukaan ”Utopia”. Minulla jo olikin epävirallinen versio tästä keikasta, ja täytyy sanoa että Harvey Bainbridgellä ja Simon Housella vahvistettu bändi toimii erittäin hyvin. Varsinkin Harveyn puhe biisin välissä on psykedelian juhlaa… Myös tämä koko keikka ollaan aikeissa julkaista DVD:llä, mikä on hienoa. Sitten seuraa pari kappaletta, jotka tulevat olemaan parilla, vain Hawkwind –passin omistaville myytävällä DVD:llä. Lontoon Astoriassa vuonna 2005 nauhoitettu ”Assassins of Allah” on hyvälaatuinen, tosin vain yhdellä kameralla kuvattu päänräjäytys, joka on tajuntaa laajentavien valojen ja tanssijoiden ansiosta oikein miellyttävää katseltavaa. Ääni on moitteeton. VHS:llä alun perin julkaistulta Treworgey Tree Fayre 1989:ltä on napattu ”Golden Void”, joka on kaikessa mahtipontisuudessaan, loistossaan ja kauneudessaan yksi Hawkwindin parhaista biiseistä. Tässä ei kuvan ja äänen laatu ole ihana maksimaalinen, mutta tunnelma on kohdallaan. Tämäkin keikka pitäisi olla jossain vaiheessa saatavilla DVD:llä passin haltijoille. Sitten seuraa levylle uniikkia materiaalia: saamme nähdä miten tanssitytöt treenaavat bändin soitellessa ”Steppenwolfia” farmilla. Itse olisin kyllä mieluummin seurannut bändiä, mutta onhan tämä ihan hauska ”kurkistus verhojen taakse”. Levyltä löytyy vielä pari kuvagalleriaa joiden taustalla soi uusi versio ”Paradoxista” sekä Brockin julkaisematon instrumentaali ”Don’t Be Donkish”.

Kaiken kaikkiaan Take Me to Your Future on taatusti hintansa arvoinen paketti näiden avaruuden herrojen kohellusta. Hieman epätasainen levy kuitenkin on, mutta näiden äijien kohdalla se ei oikeastaan haittaa. Brock kumppaneineen on aina halunnut olla ihmisten yhtye, ja siksi heillä ei ole pakkoa tarjota vain täydellisyyteen hiottua lopputulosta. Bändin fanit osaavat arvostaa sitä, että Hawkwind on rehellinen, aito ja rakastaa sitä mitä tekee. Siksi mekin rakastamme heitä!



Arvosana : 9