Acid Mothers Temple & The Melting Paraiso U.F.O.: Myth of the Love Electrique
Astro kirjoitti noin 18 vuotta sitten (0 kommenttia)

Myth of the Love Electrique on AMT:n juuri julkaistu uusi levy, jolta löytyy kaikkea totaalisen villistä, kakofonisesta melukitarafriikkailusta aina kauniiseen akustiseen folkkiin asti. Levy esittelee myös bändin uuden naislaulajan Kitagawa Haon, jonka korkea ääni onkin omiaan täyttämään Cotton Casinon jättämän mustan aukon.
Kolmi-osainen The Man from Giacobinid Meteor Comet ampuu heti täysillä kuulijoita äänekkäällä, instrumentaalisella kaaoksellaan, joka ei anna armoa. Noin yhdeksän minuutin kohdalla rummut katoavat hetkeksi, mutta sitten mennään taas täysillä noisekitarat yhdellätoista. Tutut avaruussoundit ovat tietysti myös mukana. Neljäntoista minuutin kohdalla kappale muuttuu ihanaksi akustiseksi droneksi, mikä onkin ihan paikallaan tämän totaalisen friikkailun jälkeen. Uusi naislaulaja pääsee mukaan seuraavassa kappaleessa Five Dimensional Nighmare, joka edeltäjänsä tavoin koostuu kolmesta eri osasta. Ensimmäinen osa on kaunista akustista folkkia, joka kasvaa pikku hiljaa. Perkussiot ja synteettiset avaruusäänet tulevat mukaan parin minuutin paikkeilla. Hienoa! Sitten kappale muuttuu rytmittömäksi ja monotoniseksi droneksi, jossa on myös japaninkielistä mieslaulua La Novian tyyliin. Mukana on myös huilua ja eksoottisia soittimia. Kappaleen loppu on taas kaunista folkkia akustisella kitaralla, uruilla jne. ja sisältää myös kivaa pliplattelua ja pulputusta. Oikein kiva kappale! Sähkökitara saa uudestaan brutaalia kyytiä kappaleessa Love Electique, jossa on hidas ja raskas komppi. Tämä on taas melkoisen sekavaa friikkausta, jossa on mukana myös naislaulua siellä täällä. Kappale rauhoittuu ennen kuin kymmenen minuuttia on kulunut, ja rummut jäävät kuvioista pois. Outoa ja vähän pelottavaa tavaraa. Sitten rummut tulevat takaisin, mutta nyt rauhallisemmassa moodissa, ja saamme taas kuulla naislaulua, tosin miksattuna aika epäselväksi. Levyn lopettaa aika pehmeä ja kosminen versio yhtyeen livestandardista Pink Lady Lemonade, nyt alanimellä (May I Drink You Once Again?) varustettuna. Upea lopetus tälle monipuoliselle, psykedeeliselle levylle, joka tyydyttää taatusti kaikki bändin fanit.
www.acidmothers.com
Arvosana : 8
+/- saldo : 0 | Tweet