Astro kirjoitti noin 17 vuotta sitten (0 kommenttia)

Elektrohasch Schallplattan (elektrohasch 119)

Muzak on portugalilaisen Luis Simonen Saturnian uusin levy, joka on nauhoitettu vuosine 2003 ja 2005 välillä. Mukana on myös vierailijoita, kuuluisimpina Nik Turner ja Daevid Allen. Saturnian edellinen, vuonna 2003 julkaistu levy Hydrophonic Gardening oli upea, pehmeä, rauhallinen ja kosminen kokemus, josta Luis on nyt siirtynyt hieman groovimpaan menoon. Myös laulua on nyt enemmän mukana, ja Luisin pehmeää, unenomaista ääntä onkin oikein kiva kuulla. Muzakilla ei ole täytepaloja, vaan jokainen levyn kymmenestä kappaleesta on mestariteos. Vaikka ohjelmointia on edelleenkin mukana, on levy kuitenkin hyvin orgaanisen kuuloinen. Pääosassa ovat usein hienot rumpurytmit, todella syvä basso, sekä erilaiset koskettimet ja syntetisaattorit, mutta mukana on myös akustista kitaraa, sitaria, tampuraa, huilua, gongia, kelloja, lap steel –kitaraa yms. Levyn yleissävy on erittäin psykedeelinen.

Levyn aloittava ”Mindrama” on levyn groovein, ja se onkin ihan tanssittavaa kamaa. Hypnoottinen laulu ja psykedeeliset efektit sekä iskevä rytmi tekevät siitä ehkä levyn parhaan kappaleen, Mahtavaa! Hienosti toimii ja groovaa myös seuraava kappale ”Organza”, jossa on mukana huilussa Nik Turner. Kappaleessa on myös todella avaruudellisia analogisynajuttuja. Hitaampi, 60-luvun psykepopballadi ”Kite” on kaunis ja surullinen kappale pehmeällä laululla, jossa on urkuja ja Mellotron –soundeja sekä myös esim. hieman akustista kitaraa. ”Infinite Chord” on muutamaa ommia lukuun ottamatta instrumentaalinen, junnaava ja kosminen biisi, aivan tajunnan räjäyttävää kamaa tämäkin. ”Analepsis” on hieman rennompi, hidas ja rauhallinen kappale, vaikka välillä meno on vähän rivakampaakin. ”Aqua” on hidas, kaunis, pehmeä balladi trip hop –kompilla ja Mellotron –soundeilla, ja tuo jotenkin mieleeni Airin. Välillä kappale menee melkoisen psykedeeliseksi ja lopun melankolinen lasku tuo mieleen Pink Floydin tai King Crimsonin ensimmäisen levyn. Yksi levyn parhaista kappaleista. ”Nipple” alkaa hyvin psykedeelisesti ilmeisesti joillain käsitellyillä kenttänauhoituksilla, jonka jälkeen mennään aika lailla rauhalliseen Pink Floyd –henkeen, vaikka välillä kappale on hieman rytmisempikin. Hidas ja unenomainen ”Utterly Luminescent” sisältää mm. dronemaista sitaria ja vibrafonia. Nopeampi, psykedeelinen ”Hedge Maze” omaa suorastaan jatsahtavia sävyjä, pehmeää, lähes kuiskaavaa laulua ja kosmisia värähtelyjä. Levyn lopettaa perkussiivisesti alkava ”Syrian”, jossa on Daevid Allen esittää oikein vaikuttavan, narratiivisen laulun. Melko mystinen, tumma tunnelma. Kerta kaikkiaan loistava levy tämä on, ja suosittelen lämmöllä kaikille psykedeelisen musiikin ystäville!

Arvosana : 9