Kide 677: Norwegian Whale
Spectre kirjoitti noin 17 vuotta sitten (0 kommenttia)
Kyllä nuoret ovat taitavia! Tämä oli ensivaikutelma kun Norwegian Whale lähti ensi kertaa pyörimään. Koska Kide 677 operoi konemusiikin saralla, kehuminen kohdistui yhtyeen loihtimaan soundimaailmaan ja miksaukseen, eikä virtuoosimaiseen instrumenttien käsittelyyn.
Illuusio särkyi kotisivuvierailullani (kts. linkki), jolta löytyvällä saatekirjeellä ryhmä ilmoittautuu kokeneiksi studiokonkareiksi. Mutta ei se mitään, olivat sitten innokkaita teinejä tietokoneineen ja freeware-audiosoftineen tai karvaisia studioguruja, tästä CD-R:stä ei löydy juuri moitittavaa. Palkitsevasti sanottu viiden vuoden työstä?
Tervo, Varis ja Frosti ovat hioneet musiikkiaan vuodesta 2001 kunnes totesivat vuoden vaihteessa 10 raidan levyn tulleen valmiiksi. "I Follow the Line" starttaa levyn minimalistisen juovuttavalla kosketinriffillä ja kasvaa heti Massive Attack -tyyliseksi monikerroksiseksi soundikudokseksi. Sekvenssit, synat, kitara, kone- ja livekompit ja samplet tulevat ja menevät. Mikään elementeistä ei hypi korville, kaikki biisit pysyvät kasassa, variointia on juuri sopivasti niin että mielenkiinto pysyy. Kompit kulkevat tasaisesti keskitempoisina. Keitosta maustellaan paikoin psykedeelisilläkin soundeilla ja editoinneilla. Mukaan mahtuu myös Kraftwerk-minimalismia ("Trancetown"), säe-kertosäe -muotoista rockia ("Retro") ja rahtunen reggaeta ("Huckster of Babylon").
Vokaaleista huolehtii läpi levyn paria instrumentaalia lukuunottamatta mieskolmikon räppäri, jolta luonnistuvat tarvittaessa myös häpeilemättömät popmelodiat. Ulosanti englanniksi sujuu kiitettävästi, no ehkä se finglish särähtää parissa kohtaa mutta annetaan ne anteeksi.
Levyn päättää komeasti 10-minuuttinen "City of Delusions", joka on ladattavissa kokonaan yhtyeen sivuilta. Jos raita miellyttää, parhaat on kuitenkin säästetty levylle.
Monisivuiset värikannet ovat pirteän punk-henkiset. Pitkästä valmistusprosessista huolimatta (vai juuri sen takia?) Norwegian Whalesta on saatu eheä ja persoonallinen kokonaisuus.
Arvosana : 8
Illuusio särkyi kotisivuvierailullani (kts. linkki), jolta löytyvällä saatekirjeellä ryhmä ilmoittautuu kokeneiksi studiokonkareiksi. Mutta ei se mitään, olivat sitten innokkaita teinejä tietokoneineen ja freeware-audiosoftineen tai karvaisia studioguruja, tästä CD-R:stä ei löydy juuri moitittavaa. Palkitsevasti sanottu viiden vuoden työstä?
Tervo, Varis ja Frosti ovat hioneet musiikkiaan vuodesta 2001 kunnes totesivat vuoden vaihteessa 10 raidan levyn tulleen valmiiksi. "I Follow the Line" starttaa levyn minimalistisen juovuttavalla kosketinriffillä ja kasvaa heti Massive Attack -tyyliseksi monikerroksiseksi soundikudokseksi. Sekvenssit, synat, kitara, kone- ja livekompit ja samplet tulevat ja menevät. Mikään elementeistä ei hypi korville, kaikki biisit pysyvät kasassa, variointia on juuri sopivasti niin että mielenkiinto pysyy. Kompit kulkevat tasaisesti keskitempoisina. Keitosta maustellaan paikoin psykedeelisilläkin soundeilla ja editoinneilla. Mukaan mahtuu myös Kraftwerk-minimalismia ("Trancetown"), säe-kertosäe -muotoista rockia ("Retro") ja rahtunen reggaeta ("Huckster of Babylon").
Vokaaleista huolehtii läpi levyn paria instrumentaalia lukuunottamatta mieskolmikon räppäri, jolta luonnistuvat tarvittaessa myös häpeilemättömät popmelodiat. Ulosanti englanniksi sujuu kiitettävästi, no ehkä se finglish särähtää parissa kohtaa mutta annetaan ne anteeksi.
Levyn päättää komeasti 10-minuuttinen "City of Delusions", joka on ladattavissa kokonaan yhtyeen sivuilta. Jos raita miellyttää, parhaat on kuitenkin säästetty levylle.
Monisivuiset värikannet ovat pirteän punk-henkiset. Pitkästä valmistusprosessista huolimatta (vai juuri sen takia?) Norwegian Whalesta on saatu eheä ja persoonallinen kokonaisuus.
Arvosana : 8
+/- saldo : 0 | Tweet