Astro kirjoitti noin 17 vuotta sitten (2 kommenttia)

Omakustanne (MGCD-01)

Manogurgeil on melko tuore helsinkiläinen progebändi, joka on saanut nyt ulos ensimmäisen levynsä. Olinkin jo bändin, hieman eri miehistöllä tehdyn demon kuullutkin, ja onhan bändi toki ollut soittamassa livenä Psychotropic Zonen progeillassakin jo uransa alkuvaiheessa vuonna 2003. Bändin musiikki on instrumentaalista, tosin Unirytmejä –levyllä laulaa kolmessa kappaleessa Noora Tommila. Helsinkiläisessä Studio Kuussa nauhoitettu levy kuulostaa kaikin puolin oikein hyvältä, ja olen siitä nautiskellut kovasti. Kaksi kosketinsoittajaa, kitaristin, basistin ja rumpalin omaava bändi on yleensä melko kosketinvoittoista, ja ammentaa 70-luvun alun progesta vähän Canterbury –henkeen, mutta heillä on silti melko lailla oma, persoonallinen tyylinsä. Mihinkään kymmenen minuutin sooloihin bändi ei sorru, ja monet kappaleet ovat melko lyhyitäkin. Nykyään on ilokseni mukana myös jonkun verran psykedeelisiä elementtejä.

Levyn aloittaa naislaulua sisältävä, jatsahtava ja vähän funky alle kolmeminuuttinen ”Alue”. ”Sydämesi suljettu yrttitarha” on taas sitten jo lähes 12 minuuttia pitkä 70-luvun henkinen progepläikäys jossa on pianoa, kivoja syntsajuttuja ja kitarasoolokin. Minulle tulee vähän mieleen Wigwam ja paikoitellen myös Frank Zappa. Hieno veto! Rauhallisesti alkava ”Norsut” on aluksi melko epämääräistä ja kokeilevaa, kolmen minuutin jälkeen kappale lähtee hetkeksi liikkeelle tunnelman ollessa melko raskas ja ahdistava. Pehmeästi koskettimilla alkava ”Vesikävelijät valtaavat altaan” on yksi levyn parhaista tekeleistä. Kappale kasvaa jännissä fiiliksissä, ja muistuttaa hieman Camelia. Tämä on progressiivista ja aika raskastakin kamaa. Välillä otetaan vähän rauhallisemmin, ja paikoitellen taas tulee mieleen King Crimson. Lopun kiihdytys on todella tehokas! Laulua ei kyllä tässä juurikaan kuule? Vekkulisti nimetty ”Poliisien kesäkoti”, joka lienee yksi vanhimmista levyn kappaleista, on positiivinen, suorastaan iloinen kappale sisältäen pientä hyräilyä. Groovyssä ”Häiritsevässä kaktuksessa” on hyvä meininki vähän Crimsonin ja Zappan tapaan. Kuuden minuutin paikkeilla on tarjolla vain sähköpianoa, johon yhtyy rauhallisempi komppi. Hyvä tunnelataus. Loppu on riitasointujen jälkeen raskasta psykedeliaa, hienoa! Kummallinen ”Peikkotanssi” on kokeellista häröilyä, samoin levyn lopettava, minimaalinen ja lyhyt ”Pikkalinnun kuolema”. Suosittelen lämmöllä kaikille progefaneille!

Arvosana : 8

Jammo kirjoitti noin 17 vuotta sitten+/- saldo : 0
Arviosi on erinomainen, Astro! Ainoa seikka, josta haluan mainita on tuo levyn hienoinen turvallisuushakuisuus. Mitään repäisevän omintakeista juttua ei ole (vielä?!) uskallettu tehdä, ja levyn nimihän kertoo rehellisesti sen mitä on odotettavissa.

Hieno debyytti tämä silti on.

Ostin levyä kaksi kappaletta, joista toisen lähetän nettituttulleni Oregoniin USAhan.

Arvosana : 8


Kcrimso kirjoitti noin 17 vuotta sitten+/- saldo : 0
Hemmetin hieno levy. Vuoden parhaita toistaiseksi. Ehkä vähän liian retro että irtoaisi täydet pisteet.

Arvosana : 8