Moi anonyymi! » Login | Social login | Uusi käyttäjä

Rush: Snakes & Arrows

JiiPee kirjoitti noin 13 vuotta sitten (8 kommenttia)
1177992106.jpgRushin uutta albumia on odotettu. Toisaalta toiveikkaana, toisaalta pelonsekaisin tuntein produktioltaan ja pääosin myös sisällöltään surkean Vapor Trailsin jälkeen.

Ensimmäinen positiivinen reaktio Snakes & Arrowsista oli juuri produktio. Soundit ovat loistavat ja terävät, ja uudella tuottajaguru (mm. Foo Fighters) Nick Raskulineczilla on varmasti oma osuutensa asiaan.

Ensi kuulemalta S&A kuulostaa hieman tasapaksulta tuotokselta. Tämä vaikutelmaa haihtuu nopeasti neljän-viiden kuuntelukerran jälkeen, ja melodiat, nyanssit ja soitannolliset hienoudet alkavat päästä esiin. Tämähän on tyypillistä ns. "paremmalle musiikille", joka ei avaudu kuuntelijalle välittömästi. Itselleni Presto aiheutti aikanaan ensin samanlaisen "tasapaksun" ensivaikutelman. Levystä tuli kuitenkin myöhemmin kaikkien aikojen Rush-suosikkialbumini. S & A on samalla tavalla näennäisen yksinkertainen, mutta kuitenkin vaikeasti avautuva levy.

Ensimmäisenä levyltä erottuu "Armor and Sword", joka on aivan loistava kappale. Väittäisin sitä jo nyt uudeksi Rush-klassikoksi. "Working them Angels" jatkaa samaan malliin, ja "The Main Monkey Business" on helposti paras Rush-instrumentaali sitten "La Villa Strangiaton". "Faithless", "The Way Wind Blows" ja "The Larger Bowl" ovat kaikki todella vahvoja kappaleita, ja "Malignant Narcissicm" on aivan huikeaa bassottelua ja virtuositeettiä. Jonkinlainen moderni versio YYZ:stä siis. Oikeastaan levyllä on vain kaksi kappaletta, jotka mielestäni hiukan pilaavat kokonaisuutta: "Bravest Face" ei oikein toimi millään tasolla, ja albumin päättävä "We Hold On" ei ole huono, mutta se jää jotenkin junnaamaan paikalleen, eikä kasva muiden kappaleiden tapaan.

Rushin neljä edellistä albumia, Roll The Bones, Counterparts, Test For Echo ja Vapor Trails veivät mielestäni yhtyettä huonompaan ja yksinkertaisempaan suuntaan, lähemmäksi tavanomaisempaa rock-soundia. Kaikilla noilla levyillä on hyvät hetkensä, mutta Rushin vahvuus; tietynlainen monimutkaisuus, ja jonkinlainen vaikeasti selitettävä "syvyys" ja emotionaalisus löytyi vain hetkittäin. Mielestäni Snakes & Arrowsilla Rush on palannut takaisin mielenkiintoiseksi ja tuoreeksi yhtyeeksi. Hassua sanoa jotain tällaista 30-vuotiaasta yhtyeestä, jonka jäsenet ovat keski-ikäisiä perheenisiä ja miljonäärejä, mutta totta se vain on.

Jos Rush olisi ollut tyypillinen "klassinen" rock-bändi, se tekisi Bostonin tai Def Leppardin tyyliin jatkuvasti kopioita Moving Picturesista ja 2112:sta, millä taktiikalla se olisi jo kauan sitten taantunut tyypilliseksi nostalgia/takatukka-aktiksi. Joskus tuntuu, että osa bändin faneista tällaista haluaisikin. Sen sijaan Rush on muuttunut uransa aikana todella radikaalisti moneen otteeseen. Joskus on tullut floppeja ja huteja (VT, T4E), mutta paikalleen jäämisestä bändiä ei voi ainakaan syyttää. S&A on jälleen kerran täysin erilainen Rush-levy.

Rush ei myöskään tee helppoa ja pikkunäppärää rock-musiikkia kriitikoita miellyttääkseen, vaan haastaa aina itsensä ja kuulijansa. S&A:n tapainen albumi ei varmasti ole helppo pala tavalliselle radiopoppiin tottuneelle kuuntelijalle. Snakes & Arrows on todella erilainen levy, joka tulee varmasti jakamaan mielipiteitä. Levyn soundia on vaikea kuvailla, se on Rushille tyypillinen, mutta myös "moderni". Koskettimet puuttuvat lähes kokonaan, ja huvittavana yksityiskohtana on "Working Them Angels"-kappaleessa soiva mandoliini.

Itse asiassa olin jo henkisesti valmistautunut murskaamaan S&A:n Vapor Trailsin tapaan, mutta ilokseni voinkin todeta levyn olevan todella hyvä. Omasta mielestäni kyseessä on ylivoimaisesti paras Rush-albumi kahdeksaantoista vuoteen. Täydellinen albumi se ei ole, eniten juuri noiden kahden edellä mainitun "täytebiisin" takia.

Aika näyttää, mihin S&A sijoittuu koko Rush-katalogissa, mutta itseni se yllätti todella positiivisesti. On myös mielenkiintoista nähdä, mitä S&A:n kappaleita kuulemme sitten Lokakuussa Hartwall-Areenan konsertissa.


Arvosana : 8

+/- saldo : 0 |

    Hezzu kirjoitti noin 13 vuotta sitten+/- saldo : 0
    "S&A on jälleen kerran täysin erilainen Rush-levy."



    O RLY? Yhen biisin kuulin radiosta, ihan hyvältä kuulosti, mutta ei se kyllä mitään täysin erilaista tosiaankaan ollu, ihan normi-Rushia, vaikkakin aika tasapaksua.

    Lerxst kirjoitti noin 13 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Hieno arviohan tuo! Näin useamman kuuntelukerran jälkeen lievennän omaa tuomiotani siten, että levylle jää tuo kolme tähteä. Onhan tämä huimasti parempi Vapor Trailsia tietysti. Armor & Sword, ensimmäinen instrumentaali ja Faithless ovat ihan hyviä biisejä, sitten oli vielä joku melko hyvä biisi, en muista nimeä nyt. Blues- ja oldies- tyyppinen kitarointi hämää todella paljon ja pilaa pari biisiä kokonaan. Peartin rummuttelu on ihmeen lepsua. Melodioita on löytynyt taas ja siitä nuo tähdet oikeastaan tulevatkin. Mitään uutta ei Rush mielestäni tässä tarjoile, enkä sellaista enää uskokaan, kun ukkojen sävellysterä on jo tylsynyt. Kyllä tämä levyhyllyssä pysyy toki. Paaaaaljon parempi kuin Marillionin pettymyslevy. Se ei ansaitse kuin 2 tähteä, jos sitäkään.

    Prodigal kirjoitti noin 13 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Vaikka en nyt itse uskalla näin nopsaan antaa vielä tähtiä, niin kyllähän tämä on loistava levy. Biisien järjestys myös muuten mainio, sopivissa väleissä herätyskappale. Näin nopsaan parhaiten toimivat Armor and Sword, Spindrift (loistavat soinnut), Main Monkey Business (soikos tuossa se Geddyn kamalistauksissa mainittu mellotron?) ja Good News First.



    Eniten ehkä herättää tuo tuotanto, joka tuo vähän väljähtäneeltä jo tuntuneen Rush-soundin uudelleen henkiin. Tällä kertaa eivät selvästi ole halunneet myöskään ryssiä levyä masteroinnissa, vaan siihen on panostettu selvästi aika helvetisti. Ainoa asia, jossa kokeellisuutta olisin ehkä kaivannut enemmän, on tuo Geddyn laulu, joka on hienoista melodioista ja rytmityksistä huolimatta aika perussettiä (siis Geddylle). Mutta kaipa aina yhden asian täytyy pysyä samana, kun muu meininki muuttuu ympärillä.



    Isot pisteet joka tapauksessa Rushille ja Raskulineczille!! Tulee paskat housut keikkaa miettiessä.

    harmaa kirjoitti noin 13 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Tässä omat pisteeni.

    Arvosana : 9

    Lerxst kirjoitti noin 13 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Hyvät kipaleet: Armor And Sword, Workin' Them Angels, Spindrift, The Main Monkey Business, Faithless



    Keskinkertaiset: Far Cry, Bravest Face, Good News First



    Huonot tai tarpeettomat: The Larger Bowl, The Way The Wind Blows, Hope, Malignant Narcissism, We Hold On



    Arvosana : 6

    thietavu kirjoitti noin 13 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Vaativa, mutta parin kuuntelun jälkeen vallan huikea levy. Omalla tavallaan erilainen kuin bändin yksikään aiempi tekele, eli taas kerran bändi menee omia teitään... Raskaan väkevä ja ilmavan melodinen. Vaikea ja helppo. Valtaisa määrä tunnelmia, varsinainen musiikillinen matka. Ja tietysti tuttuun tapaan loistavat soundit ja vielä parempi soitto. Tervetuloa takaisin, Rush - meinasi usko loppua Vapor Trailsin kohdalla, mutta taas rokkaa siihen malliin ettei paremmasta väliä...

    Arvosana : 10

    Kcrimso kirjoitti noin 13 vuotta sitten+/- saldo : 0
    Ihan kiva semmoinen kolmen tähden levy. Kevyesti parempi kuin Vapor Trails ja suurin piirtein samaa kaliiberia kuin Counterparts ja Test For Echo. Malignant Narcissism on levyn viihdyttävintä antia vaikkei oikein oikea biisi olekaan.

    Arvosana : 6

    Anonyymi kirjoitti noin 13 vuotta sitten+/- saldo : 0
    MMmmm... Rush tekee sen taas. Olen arvostelijan kanssa samoilla linjoilla. Uusi platta on hyvin haastava ja paljon antava tuotos. Mielestäni astetta söötimpi kuin edelliset tuotokset, toisaalta taas astetta vaativampi kuin tähän astiset soitannot. Vaatii taas makustelua ja korvien heristelyä, toistoa ja taas toistoa.. mutta juuri siksi Rush --mmm-- on niin mielenkiintoista, vai pitäisikö sanoa helmeilevää kuunneltavaa.



    Syksyyn on vielä.. mitä, jotain puoli vuotta ja korviani kuumottaa jo..

    Arvosana : 9