The Shins: Wincing The Night Away
Hezzu kirjoitti noin 18 vuotta sitten (3 kommenttia)

Amerikkalaista indie-poppia, sitähän The Shins lyhyesti ilmaistuna on. Mukavasti rapsuttelevat akustiset soittimet ja hienoinen 60-lukulainen fiilis sävyttävät heidän kepeästi surisevaa kitarapoppiaan. Biisit ovat melodisia ja aika tarttuvia. Esim. "Australia" pienoisine kantrisävytteisine banjoineen on varsin viehko kappale. "Phantom Limb" on jotenkin beachboysmaisen leppoisa, mutta jollain tapaa haikean oloinen. Tuo haikeus on oikeastaan ominaista koko levylle. "Sealegs" on jo astetta kunnianhimoisempi sävellys progemaisesti nytkyttävine rytmeineen ja jousisovituksineen. Biisin lopussa on myös kivaa moogin sooloilua.
Levylle ominaista on, että melodinen laulu ja näennäinen kepeys kätkevät alleen monasti aika leijuvia ja psykehtäviä aineksia. No joo, minä nyt kuulen psykedeliaa melkein missä vain, mutta esim. "Black Wave" on aika avaruudellinen mielestäni. Sitä seuraava "Spilt Needles" on myös varsin nytkyttävää ja happoisaa huttua.
Lainasin tämän levyn kirjastosta lähempään tarkasteluun, mutta eiköhän tämä tule hankittua omaankin hyllyyn. Hmmm... tämä on jo kolmas amerikkalainen indie-bändi The Earliesin (no ne oli puoleksi brittejä) ja Clap Your Hands Say Yeah:in lisäksi, johon olen tutustunut pienen ajan sisään ja tykästynyt. Mitäs peliä tämä on?
James Mercer: vocals, guitar, bass, synthesizers, ukulele, banjo, cat piano, percussion, beat and midi programming
Marty Crandall: synthesizers, organ, bass, percussion
Dave Hernandez: lead guitar
Jesse Sandoval: drums
with:
Chris Funk: lap steel, hammered dulcimer, bouzouki
Eric Johnson: backing vocals, piano
Anita Robinson: backing vocals
Paloma Griffin: violin
Niels Gallaway: french horn
(Sub Pop SPCD 705)
Arvosana : 8
+/- saldo : 0 | Tweet
Aluksi pidin tätä Shinsin parhaana, mutta nyt kun uutudenviehätys on laantunut, niin aika samalle tasolle menee aiemman "Chutes too Narrow" -levyn kanssa (mikä toki tarkoittaa että tosi hyvästä kamasta on kyse!). Jotkut pitävät edelleen Shinsin debyyttiä hienoimpana, itse pidän enämpi näistä kahdesta jälkimmäisestä. Tässä uudessa levyssä viehättää erityisesti se että Mercer & Co eivät jääneet toistamaan suosituksi havaittuja jippoja aiemmilta levyiltä, vaan ovat ottaneet rohkeasti uusiakin sävyjä mukaan touhuun. Ei silti, kyllä tämä ehtaa Shinsiä on ja se on hyvä se! (I'm a fan! ;) ) Kiva nähdä tää arvio Sokrussa, kiitti Hezzu!
Minunkin mielestäni kiva levy - ja soi talvemmalla tiuhaan myös Radio Helsingissä.
Ehdottomasti vuoden parhaimpia poppislevyjä.