Astro kirjoitti noin 17 vuotta sitten (1 kommenttia)

Rise Above Records (RISECD083)

Aluksi on sanottava, että bändi joka käyttää viisi sivua CD:nsä bookletista alien -kieliseen tekstiin, saa heti minulta hyvät pisteet… Litmus on yksi parhaimmista raskaan, psykedeelisen space rockin sanansaattajista Englannissa tällä hetkellä, ja tämä on heidän toinen levynsä. Jo heidän muutaman vuoden takainen debyyttinsä todisti, että heissä on ainesta Hawkwindin manttelin perijöiksi, ja Planetfall vahvistaa heidän asemaansa vielä huimasti. Nyt on mukana vielä paljon mellotronia, joka tuo mukavan, eteerisen lisän bändin avaruudelliseen, raskaaseen ja efekteillä kyllästettyyn soundiin.

”Destroy the Mothership” alkaa minuutin mittaisella introlla, jonka jälkeen seuraa kovaa, raskasta jyskytystä 80-luvun space rock tyyliin á la Hawkwind ja Underground Zero. Avaruusääniä ja mellotronia ei ole säästelty. ”Tempest” alkaa kuin ”Motorhead” ja on tiukkaa, raskasta space rockia sisältäen taas runsaasti mellotronia. Tämä levy todella rokkaa! Yksi parhaista biiseistä on hieman DarXtarin tai Eloyn mieleen tuova keskitempoinen ja tarttuva ”Lost Stations”, jossa on myös hyvät laulumelodiat. UFO:t lentävät ja kovaa, ja lopuksi saamme kuulla tosi hyvän soolon. Viestejä maanulkopuolisille olioille lähetetään ”Under the Signin” alussa, sitten alkaa nopea, murskaava jyystö. Laulusäkeet mennään hitaammin, sitten seuraa pitkä, raju, Hawkwind –tyylinen soolo-osa joka rokkaa ihan mielettömästi. Toimii erittäin hyvin, ja kuulemme myös oikein mainiota bassottelua. 12 minuutin kohdalla tulee hidas ja raskas osa, ja sitten tulee vielä nopea junttaus ja lauluosa. Hitaampi avaruusballadi ”Planetfall” ei ole hassumpi sekään, mutta antaa ymmärtää, että bändi ei ole ihan omimmillaan tämän tyyppisissä kappaleissa. ”Psychic Projection” alkaa nurinpäin käännetyillä soundeilla ja on raju, punkahtava tykitys. ”Singularity” rokkaa taas niin maan pirusti ja on aika jännä kappale kunnon UFO-soundeilla, bassosoololla ja mellotronilla. Instrumentaalinen, syntsa- ja sekvensserivoittoinen ambientpala ”Helios” tulee seuraavaksi. ”Expanding Universe (Twinstar Pt. 2)” on aluksi rauhallisempi, hypnoottinen ja myöhemmin raskasta, metallistakin riffittelyä omaava kappale, joka kuulostaa todella hyvältä. Hurja ”The Machine Age” todella rokkaa, ja ”Far Beyond” on myös kunnon Space Rockia. Levy loppuu lyhyeen, instrumentaaliseen pätkään levyn hitaasta nimikkokappaleesta, jonka jälkeen tulee vielä jotain outoa soundia.

Huh, Planetfall on todellakin yksi parhaista viime aikoina kuulemistani levyistä ja menee saman tien space rock –klassikoiden eliittiluokkaan. Levyllä on mittaa lähemmäs 80 minuuttia, joten tässä saavat kyllä kaikki avaruuskadetit ja alienien rakastajat taatusti koko rahan edestä psykedeelistä tajunnanlaajennusta ja alkukantaista, rajua avaruusrokkia. Levy on omistettu Robert Moogille ja Syd Barrettille. Hanki heti!

Arvosana : 9

StarLion kirjoitti noin 17 vuotta sitten+/- saldo : 0
Järjettömän hyvä! Paljon parempi kuin eka levy! Tää levy kandee tosiaan hankkii kaikkien Hawakwind ihmisten!

Arvosana : 10