Astro kirjoitti noin 17 vuotta sitten (0 kommenttia)

Sulatron Records (st 0702)

Olen ollut saksalaisen kraut/psyke/avaruusrock –bändi Electric Orangen suuri fani siitä lähtien kun Delerium julkaisi heidän Orange Commutation –levynsä 90-luvun puolessa välissä. Nyt he onneksi näyttävän olevan täysin yli heidän enempi elektro/tekno –tyylisestä vaiheestaan joka oli päällä parilla edellisellä CD:llä, jotka tosin silti olivat erinomaisia. Tämän levyn nimikkokappaleessa on silti vähän ohjelmointia. Kaksi 2000-luvulla julkaistua vinyylialbumia sisälsivät melko kokeellista tavaraa ja monta pitkää improvisaatiota.

Mielestäni Morbus on heidän tähän asti paras ja yhtenäisin teoksensa. Bändillä on nyt vakituinen miehistö ja heidän soundinsa on parempi ja suurempi kuin koskaan. Morbus on lähes 80-minuuttia pitkä, mutta täytepaloja siltä ei löydy, vaan se on täynnä kosmista, hypnoottista psykedeelistä autuutta. Urut ja syntetisaattorit ovat aina olleet tärkeässä roolissa heidän soundissaan, ja siellähän ne tietysti edelleen ovat, mutta monta levyn 12 kappaleesta sisältää myös laulua tai puhetta. Mukana on myös naislaulajia, Mellotroneja ja huilua mikä luo levyllä välillä taivaallisen tunnelman. Jotkut kappaleista ovat myös melko raskaita, mikä on hienoa. ”Flohfunknest” on vähän groovimpi, jatsahtava kappale mutta silti psykedeelinen. Rakastan heidän tapaansa säveltää kappaleet studiossa nauhoitusvaiheessa, mutta tällä levyllä jotkut kappaleista kuulostavat kyllä melko tarkkaan etukäteen suunnitelluilta. Yksi heidän etulyöntiasemistaan on oma studio, missä he voivat käyttää juuri niin paljon aikaa kuin haluavat ja käyttää vanhoja laitteita 70-luvulta modernin nauhoitusteknologian kanssa. Joten levyn tunnelma on hyvin groovi ja psykedeelinen ja äänenlaatu huippuluokkaa!

Suosikkikappaleiden nimeäminen on hyvin vaikeaa, sillä pidän todella niistä kaikista, joten sanotaan vain, että ”Krautschock” muistuttaa minua Brainticketistä, Ash Ra Templestä ja Cosmic Jokersista, ja että ”Wald” muuttuu parin minuutin päästä upeaksi, hypnoottiseksi ja energiseksi space rockiksi… Lisäksi ”Sarau” on hyvin tehokas syvätranssikone ja ”Reaching” kuulostaa siltä, kuin sen olisivat soittaneet pilvessä olevat enkelit vuonna 1968… Varhaisen Pink Floydin tunnelmaa on myös yhä havaittavissa. En malta odottaa näkeväni nämä kaverit ensi vuoden Roadburnissä!

Arvosana : 9