Jammo kirjoitti noin 17 vuotta sitten (0 kommenttia)

Uransa aikoinaan folk-rock-renessanssiyhtyeenä aloittanut Tarujen Saari on tällä viidennellä täyspitkällä levyllään siirtynyt roiman askelen kohti raskaampaa ilmaisua. Jo levyn avaavan Nostakaamme malja-kappaleen (säv. Vesa Vigman, san. Kaisa Saari) ensitahdeista alkaen on selvää että nyt Vesa Vigman on pyyhkinyt pölyt sähkökitarastaan ja saanut luvan ruveta heittämään riffejä sydämensä kyllyydestä. Ja tätä herkkua piisaa läpi koko levyn!
Osa bändin ystävistä saattaa hieman kavahtaa tätä uudestisyntynyttä Tarujen Saari-sointia, mutta ainakin itse nautin täysin siemauksin näistä raskaammista sävyistä.
Solisti Kaisa Saari on hionut ilmaisunsa huippuunsa; ensi levyjen lievästä arkuudesta ei ole enää häivääkään jäljellä, vaan Kaisan ääni kattaa sekä herkät tulkinnat (Palatynen laulu, Väinän Viikate) että äärialueilla liikkuvat tulkinnat (Kuninkaan pidot) suvereenisti.
Useimmat levyn biisit svengaavat kuin tuo kuuluisa hirvi, esimerkiksi Kuningatar Kristiina (trad. ruots. san. Tapio Mattlar) on suoranaista hittimateriaalia! Nyt on saatu myös teksti kulkemaan juohevasti musiikin polveilussa mukana; Levoton Hauta-levyllä hieman häirinnyt tekstin ja musiikin epäsynkronia puuttuu täysin. Vaikka perussointi useimmissa kappaleissa on raskaan rockin kyllästämä, on entistä renessanssi-meininkiä silti aivan riittävästi mukana. Oikeastaan tässä on melko toimiva konsepti, ainakin minun korvilleni. Mutta niin taitaa käydä että suuri yleisö ei tästä erityisemmin perusta. Toivon kuitenkin että Tarujen Saari ei pienistä vastoinkäymisistä lannistu, vaan jatkaa loogista kehittymistään, sillä tämä on omassa luokassaan aivan erinomainen levy.

Arvosana : 9