Astro kirjoitti noin 17 vuotta sitten (0 kommenttia)

Esoteric Recordings (ECLED2011)

Hawkwindin entinen laulaja/fonisti/huilisti Nik Turner on yksi merkittävimmistä muusikoista minun elämässäni. Sen lisäksi hän on myös todella hyvä tyyppi! Miehen 90-luvun soololevyt olivat kunnon space rockia, mutta se jälkeen ei ole hänen nimissään mitään vastaavaa studiomateriaalia julkaistu. Olenkin odotellut tätä levyä siitä lähtien, kun hän pisti uuden space rock -bändin pystyyn lähinnä kavereidensa kanssa, joista suurin osa on myös ollut jonkin aikaa Hawkwindin riveissä 60/70-luvun vaihteessa. Muutama livealbumi ja jopa yksi oikein lupaava live-DVD:kin on todistanut, että bändissä on paljon potentiaalia, mutta vasta tämä studiolevy antaa mielestäni todellisen kuvan yhtyeestä. Täytyy sanoa, että vaikka 90-luvulla USA:n space rock -kerman kanssa tehdyt levyt olivatkin erittäin hyviä, on Otherworld paljon parempi! Jos joku on epäillyt että Space Ritual olisi vain ”köyhän miehen Hawkwind”, on hän todella ollut väärässä. Otherwordilla bändi nimittäin tuo esille aivan oman soundinsa, johon kuuluu myös esim. akustiset kitarat. Kaikki soittavat levyllä todella hyvin, ja soundimaailma on loppuun asti mietitty mutta ei ylituotettu. Tietenkin myös Hawkwind -fiilistä on mukana, ja jotain sanoituksia kierrätetään jälleen. Henkilökohtaisesti minulle tuottaa paljon iloa se, että kaverit ovat onnistuneet kirjoittamaan monta oikeasti hyvää uutta kappaletta.

Levyn aloittaa lyhyt avaruudellinen äänikollaasi ”Return”, jonka jälkeen tulee levyn tunnelmallinen ja upea nimikkokappale. Kaunis ja rauhallinen alku lupaa jo paljon, ja tämä onkin todella hieno, keskitempoinen kappale, jonka ilmapiirissä on jotain samaa kuin ”D-Riderissa”. Kertosäe on todella upea, ja biisissä on myös hieno kitara- ja saksofonisoolo. ”Black Corridor” on lyhyempi ambient -pala, jonka tekstiä on esitetty myös Hawkwindin 70-luvun alkupuolen keikoilla. Kivaa leadkitaraa! Sitten seuraa täysin uusi, aika hidas biisi nimeltään ”Bubbles”, joka toimii myös mainiosti ja on aika raskaskin. UFO -aiheinen ”Communique” on lainattu Nikin 90-luvun studiolevyltä, nyt taustalla on vain tribaalia rummutusta. ”Ritual of the Ravaged Earth” eroaa muista levyn kappaleista, koska se on melkoisen elektroninen. Sanat lainailevat Michael Moorcockia. Piristävä ja toimiva veto, josta tulee hieman mieleen Kraftwerk! ”ASDF” on lyhyt instrumentaali jossa on pianoa ja avaruussuhinoita. Raskas ja keskitempoinen ”Sonic Savages” on yksi suosikeistani, hiton hyvä biisi! Tässä on mukavia avaruusääniä ja hyvä fonisoolo. Eteerinen, ambientti ja oikein miellyttävä ”Droidlove” sisältää syntetisaattoreita ja saksofonia. Tässä vaiheessa jo kovasti odottelinkin hieman nopeampaa menoa, ja sitähän seuraavaksi juuri tarjoillaan! ”Timecrime” on todella rokkaava veto joka kertoo aikamatkailun vaaroista. Tämä on vähän punkahtava kappale jossa on vahva basso, kertosäkeessä harmoninen laulu, fonia, huilua yms. Yksi levyn parhaimmista teoksista, ehdottomasti. Aivan mahtavaa tavaraa!

”Arrival in Utopia” on pariminuuttinen pienoteos, jossa Nik lausuu myös Hawkwindin 80-luvulla käyttämää sanoitusta. Akustiset kitarat ovat levyllä ahkerassa käytössä oikein onnistuneella tavalla, mutta varsinkin folkahtavassa ”Atomikissa” ne pääsevät oikeuksiinsa. Tämä on nätti instrumentaali, jossa on perkussioita, reippaasti avaruusääniä, koskettimia sekä hieno akustinen soolo ja huilusoolo. ”The Riddle” näyttää taas, että kyllä yli kuusikymppisetkin jaksavat rokata! Kappale alkaa hallusinatorisella syntsajutulla, mutta jo alle minuutin päästä alkaa kunnon rock'n'roll. Tämä on levyn toiseksi nopein kappale jossa on jännä kertosäe ja joka tuo vähän mieleen Inner City Unitin tai Bob Calvertin 80-luvun soololevyt. Loppu jää hyvin junnaamaan kolmeen sointuun ja aivan loppu on todella psykedeelinen. Hyvin kolisee, ei voi muuta sanoa! ”Cold Planet” on New Age -tyylinen ambient -pala, joka alkaa kyllä toimia kun Nikin sci-fi -henkinen, synkkä puhe tulee mukaan. Lopuksi on säästetty raskas, suorastaan stoner rockia lähentelevä kappale ”Walking Backwards”, jonka aikana nelivuotias poikani totesi: ”hei tää on tosi hyvä biisi, mä rakastan heviä!”. Sanoitukset tuntuvat kertovan Nikin elämästä... Tästä tulee mieleen Nikin 90-luvun soolot, mutta tämä soundaa silti aivan uniikilta. Tiukkaa soittoa, toimiva puhelaulu, ja loppu synahuttua...aivan mahtava lopetus tälle kaikin puolin onnistuneelle levylle.

Arvosana : 9