Astro kirjoitti noin 16 vuotta sitten (0 kommenttia)

Sweden Rock (SR2)

Helsinkiläisen Five Fifteenin edellisestä studiolevystä The Sensational Five Fifteen oli ehtinyt kulua jo yli neljä vuotta, tosin pari vuotta sitten bändi julkaisi kokoelmalevyn The Man Who Sold Himself. Alcohol pureutuu nimensä mukaisesti viinan iloihin ja kiroihin. Suomen johtava hämy/classic/hard rock –yhtye on nyt saanut takaisin riveihinsä alkuperäisen naislaulajansa Maikin, mikä lämmittää mieltäni. Myös bändin vanha kitaristi Pekka ”Splendid” Laine on puuhannut ahkerasti tämän uuden levyn parissa tuottajan ominaisuudessa, ja hyvää jälkeä on kaveri tehnytkin. Levyn kansi on ehdottomasti rumin tähän mennessä, mutta ainakin se herättää huomiota…

Levyn aloittaa ”Alcohol (Intro)”, joka on lyhyt, akustinen balladi alkoholin iloista… ”Till the Next Time to Say Goodbye” on aika raskas ja tiukka perus 5.15 –ralli käsitellen samaa aihepiiriä. Välissä on kiva, hypnoottinen ja jopa hieman psykedeelinen rauhallinen osa. Beatlesiltä on taas otettu mallia iloisemmassa biisissä ”Two Partners in Crime”, jossa Maikki pääsee hyvin esille. Ääni toimii yhä erittäin hyvin! Lopussa kappale alkaa kasvaa hienosti. 70-luvun tyylistä hard rockia tarjoilee Thin Lizzy –tuplakitaroilla varustettu ¾ rytmilajissa etenevä ”Fill Your Head with Rock”, jonka kertosäe on takuu varmaa Femtonia urkuineen kaikkineen. Kappaleessa on myös kivoja sooloja ja Deep Purple –fiilistä sekä villihkö loppu. ”Delirium” on suoraviivaista hardrokkausta tuoden esiin alkoholin huonoja puolia. Tästä löytyy kova kitarasoolo, ja kappaleen loppu on jo ihan heviä. ”Alcohol” jatkaa siitä mihin intro jäi, ja akustisen ja Mikan laulun lisäksi mukana on aluksi myös urut ja sähköpiano. Tämä on hidas ja rauhallinen kappale, josta tulee etäisesti mieleen Pink Floydin The Wall –levy. Laulut toimivat hienosti. Sitten taas rokataan, mutta nyt vähän Rolling Stones –tyyliin: alle kolmeminuuttinen ”Gypsy (Of a Strange and Distant Time)” omaa hyvän perusosan ja kertosäkeessä on hittiainesta. Tämähän on siis lainabiisi Moody Bluesilta, ja toimii oikein kivasti. Ehkä levyn paras kappale on kuitenkin jännä ja psykedeelinenkin ”Dollhouse”. Tässä aluksi rauhallisemmassa kappaleessa on todella hyvä fiilis ja jopa avaruusääniä. Sitten se lähtee rokkaamaan, mutta kohta seuraa taas utuisempaa kamaa psykedeelisillä kaiuilla. Hienoa! Tämä on ehkä jonkinlaista paluuta bändin Six Dimensions of the Electric Camembert –levyn tunnelmiin. ”I Went to See the Nightmare” on lyhyt roots –veto, nopea “Mrs Death Pays a Visit at On the Rocks” rokkaa tosi tiukasti. “Northern Boy Blues” tuo mieleen Led Zeppelinin akustisessa moodissaan ja sisältää myös huuliharppua. Toinen suosikkini on hidas, Pink Floydmainen, surullinen ja kaunis balladi ”Old Hairy Dogs Almost Dead”. Maikin ja Mikan laulut toimivat erittäin hyvin, ja kitarasoolo on taas korvia hivelevää kuunneltavaa. Varsinkin vahvempi loppu vakuuttaa. Levyn lopettaa minimaalinen ja lyhyt ”Alcohol (Coda)”.

Vaikka Alcohol ei mitään sinänsä uutta tarjoa, on se oikein hieno paketti hyviä, tarttuvia biisejä, loistavaa soittoa ja laulua ja erinomaista tuotantoa. Pakko-ostos kaikille bändin faneille!

Arvosana : 7