Jammo kirjoitti noin 16 vuotta sitten (1 kommenttia)

Soma Planet : Bholenath (2008)

CD
1. Psicorickshaw 8:07
2. Bholenath 4:58
3. Meetings at Dawn 1:36
4. Kali Destruccio 5:13
5. Kali Lament 3:08
6. Abstract Passage 1:25
7. Tangle 6:04
8. My Being Forgets 3:48
9. Infinite Intuition 8:16
10. Electro-rain 1:46
11. Segments 10:32
12. Diving Deep 3:18

Vinyl

A1 Psicorickshaw 8:07
A2 Bholenath 5:02
A3 Kali, destrucció 5:11
A4 Kali, lament 3:08
B1 Tangle 6:04
B2 Infinite Intuition 8:16
B3 Segments 10:32

Andreu ”Tete”Mendez – el. & ac. guitars; keyboard; Theremin; vocals
Furmi Gomez – saxophone, flute; steel guitar
Marc Prat – el. bass & contrabass
Fede Marsa – drums; percussion

CD : Musea FGBG 4726 AR
Vinyl : griboièdov Records Ref. 100-97

Tässäpä oiva levy kaikille teille, jotka olette heikkona eksoottisiin tai muuten vain erikoisiin tuotoksiin.
Soma Planet tulee Kataloniasta eli Espanjaan kuuluvalta autonomiselta liki 8 miljoonan asukkaan alueelta.

Katalonialaiset ovat siinä mielessä Suomalaisiin vertautuvia ihmisiä että hekin ovat aina olleet lukumääräisesti ylivoimaisten naapurien jyräämiä.
Heillä on vahvat juuret Kreikkaan, sillä kreikkalaiset kauppiaat ilmeisesti perustivat alueen ensimmäisen siirtokunnan. Myöhemmin alueen yli kävelivät niin roomalaiset, visigootit, muslimit kuin frankitkin.
Francon ajan sortotoimet ovat jättäneet monille katalonialaisille pysyvän vihan espanjalaisia valloittajia kohtaan.

Soma Planet perustettiin jo vuona 1995, joten mistään uudesta bändistä ei ole kyse. Bändin kitaristi Tete on itseoppinut muusikko ja säveltäjä, joka ilmiselvästi pitää kovasti King Crimsonista. Basisti Marc taas on varsinaisesti taidemaalari http://www.marcprat.com/

Furmi, saksofonisti on koulunsa käynyt muusikko, jonka opettajana Hollannin mestarikursseilla oli jopa itse Branford Marsalis. Rumpali Fede on akateemisen opin saanut heppu, joka hallitsee myös modernin äänitystekniikan. Fede hoitelee lukuisia lyömäsoittimia.

Bholenath on bändin toinen levy, josta on sekä vinyyli- että CD-versiot saatavilla. Musiikki on teknisesti loistokasta, nämä kaverit osaavat todella soittaa. Iso plussa tulee musiikin jatkuvan pakottoman soljuvuuden ansiosta, kömpelöitä hetkiä ei levyltä löydy, vaan kaikki rullaa luonnollisesti oli musiikki sitten väkevää riffittelyä, herkkää World Music- ilmastointia tai monimutkaista progekuviointia.

1 Psicorickshaw 8.07 alkaa liikenteen hälyllä, mikä onkin ainoa asia, jota en tällä levyllä oikein ymmärrä. Sitten alkaa saksofonin ja väkevän basson rullaama teema, joka paikoin muistuttaa jotain King Crimsonin alkuaikojen kappaletta, mutta vain hetkisen. Välillä kitaristi heittää kaihoisaa kuviota ja foni vastaa tunnelmaan. Sitten taas palataan perusteemaan
2. Bholenath 5.02 alkaa utuisella laululla, jonka teema herättää väkeviä muistoja, vaan en osaa paikallistaa mistä. Sitten heitetään tiukka komppi päälle ja biisi siirtyy jonkinlaiseen laukkavaiheeseen, kunnes taas saksofoni kuvioi kauniita tunnelmia.
3. Meetings at Dawn 1.36 toimii jännittävänä siirroksena seuraavan biisiin. Oikeastaan nerokas väliosa.
4. Kali, destruction - 5. Lament -on tiukkaa riffin vääntöä ja toimii kuin unelma sopivin väliajoin tulevien kadenssien ansiosta. Biisissä on monta de-ja-vu hetkeä, jossa aivosolut yrittävät epätoivoisesti ja täysin turhaan selvittää , mitä KIng Crimsonin kappaletta ko. osio muistuttaa, sillä nuo tilanteet viuhahtavat nopeasti ohi uuden ja aidon kuvion vyörähtäessä päälle.
Myöhemmin olen löytänyt yhtymäkohtia oman Höyry-Koneemme Huonoon Parturiin, mutta oikeastaan vain musiikillisessa ajattelussa. Belgian Presentin tuotanto paukahtaa mieleen myös hetkittäin.
Kaiken kaikkiaan hieno ja polveileva biisi on kyseessä!
6. Abstract Passage 1.25 Voimakkaiden jousivetojen ja vyöryvän rumpukuvion täyttämä johdanto/väliosa seuraavaan biisiin.
7. Tangle 6.04 Tiukka progeriffi aloittaa biisin ja sitten kuullaan hieman lisää laulua joka on levyllä selkeästi vähemmistössä. Saksofoni yhdessä röyhkeän bassokuvion kanssa juonii kappaletta eteenpäin ja välillä kitaristikin miltei tyypilliseen Fripp-mäiseen tapaan tikkaa omaa juttuaan.
8. My Being Forgets 3.46 Nyt laulellaan välillä hassun vuh-vuh-taustan päälle jotenkin keinuvasti. Kumma kyllä tämäkin pelittää ihan hienosti. Lopuksi joku huokailee siitä ilosta että kappale saatiin kunnialla loppuun!
9. Infinite Intuition (recapturat) 8.16 Oho, nyt soitellaan slidekitarasoundilla!
Ja sitten tikataan komeaa kuviota väliin. Tämä svengaa kuin tuo kuuluisa monesti auton kanssa kolaroiva kavioeläin. Biisiä voisi kevyesti soittaa progehemmojen bileissä, sen verran joraavaa meininkiä on tarjolla.
10. Electrorain 1.46 on juohevalla svingillä etenevää modernia elektronista musiikkia. Toimisi varmaan jopa teemamusiikkina monessa TV-sarjassa, sillä sen verran persoonallista ja mieleenpainuvaa on tämä lyhyt kohtaus.
11. Segments 10.32 alkaa kuin paraskin Starless and Bible Black-ajan KC biisi, mutta tarkkaan ottaen samankaltaisuus on harhaanjohtavaa; mistään plagioinnista ei ole kyse. Kappale on rakenteeltaan monimutkainen ja täynnä hienoja instrumentaalisia jaksoja, tahtivaihdoksia ja dynaamista loistokkuutta, joita välillä jaksotetaan rauhallisemmalla laulelulla. Kappale tuntuu huomattavasti kymmenen minuutin kestoaan pitemmältä positiivisessa mielessä, sillä niin paljon ideoita ja erityisesti niiden toteutusta on kappaleeseen saatu mahtumaan.
12. Diving Deep 3.18 Avantgardea selkeän jazzillisella otteella.

Arvosana : 9

jusu kirjoitti noin 16 vuotta sitten+/- saldo : 0
Kiitoksia arvostelusta meni ostoslistalle ja ikävä kyllä ei tarttunut nyt mukaan ku ei ollut misssään mistä tilasin levyjä.