Astro kirjoitti noin 16 vuotta sitten (0 kommenttia)

Nasoni Records (NASONI074)

Saksalainen Vibravoid on ollut yksi suosikkibändeistäni heidän 2001 -debyytistään lähtien, ja bändi on oiva esimerkki aidosti psykedeelisestä rock -bändistä, joka on oivaltanut täydellisesti, mistä psykedeliasta oli kyse 60-luvulla, mutta ei ole kuitenkin jämähtänyt täysin menneisyyteen. Triptamine E.P. Volume 3 on uusin osa yhtyeen vinyylinä julkaistusta sarjasta, jonka jokaista osaa on painettu vain 300 kappaletta. Mielestäni tämä on myös levyistä tähän asti paras, koska äänenlaatu on kauttaaltaan hyvä, ja albumi antaa edustavan kuvan siitä, miltä Vibravoid nykyään kuulostaa livenä. Hollantilaista internet -radiota varten studiossa livenä nauhoitettu setti sisältää mukavan koosteen bändin parhaita kappaleita (tosin monta herkkupalaa jää kuulematta... Jotkut live -biisithän ovat yli 20-minuuttisia!) ja tyylillä valittuja covereita 60-luvun klassikoista. Pituutta albumilla on yli neljäkymmentä minuuttia joten kyllä tämä ihan kokopitkästä mielestäni käy.

Syd Barrettin Pink Floydin space rock -klassikko ”Astronomy Domine” aloittaa levyn hyvin psykedeelisissä svääreissä, mahtavaa! Sitten seuraa aikaisemmin sinkullakin julkaistu, mukavasti rullaava originaali ”Doris Delay”, joka ei laadullisesti jää yhtään bändin lysergisille esikuville. Tämä upea kappale löytyy definitiivisenä versiona myös bändin uudelta studiolevyltä Politics of Ecstasy. Jo debyytille tallennettu, mysteerisen The Mystic Tyden vuonna 1967 alun perin julkaisema ”Mystery Ship” on unenomainen, maaginen kappale joka loppupuolella on melko raskastakin menoa. Hieno cover -valinta! ”Adjustment” oli Vibravoidin ensimmäinen sinkku, ja tämä kappale toimii aina erinomaisesti. A-puolen lopettaa energinen, jammaileva ja groovi kappale ”Electric Corona”, jota en ollut ennen kuullutkaan. Tähän bändi on lisännyt myöhemmin vähän urkuja ja psykedeelisiä kitaraefektejä ja leadkitaraa, mikä onkin ihan paikallaan.

B-puolen aloittaa Beatlesin legendaarinen ”Tomorrow Never Knows”, jonka pojat vetävät läpi asenteella. Tähänkin he ovat lisänneet vähän päällekkäisnauhoituksia, täytyyhän kappaleesta toki väärinpäin nauhoitettua kitarasooloakin löytyä... Mahtavaa! ”HG Biercraft” on 13 sekuntia kestävä raaka pläikäys, jonka jälkeen tulee yksi bändin parhaista kappaleista, nuoresta happokuningattaresta kertova ”She's Just 13”. Vänkää... Levyn lopettaa yli yhdeksän minuuttinen, instrumentaalinen jami nimeltään ”Psychocosmosys”, joka toimii hienosti mutta olisi voinut hyötyä avaruussyntsistä. Levy sisältää siis kaikin puolin hienoa ja psykedeelistä menoa, joten ei muuta kuin tilaamaan ennen kuin loppuu!

Arvosana : 9