Hezzu kirjoitti noin 15 vuotta sitten (0 kommenttia)

Melko hitaasti aukeavaa kamaa tämä PPRY:n uusin tuotos. Kappaleet ovat suhteellisen pitkiä, niissä on kivoja melodioita ja soundit ovat miellyttävän vanhahtavat. Mutta jotenkin biisien dramatiikka tuntuu hieman laahaavalta ja harhailevalta, ikäänkuin kokonaiset biisit olisivat kehittyä kohti jotain huipennusta, jota ei koskaan tule. Tai silloin kun se tulee, se ei ole tarpeeksi iskevä. Soittajat ikäänkuin pidättelevät, eivätkä tohdi antaa palaa silloin kun se olisi tarpeen. Lauluosuudet ovat myöskin levyn heikko lenkki, onneksi niitä on suhteellisen vähän. On tässä silti joitain aika hienojakin hetkiä. Esim. kolmosbiisi on siitä puolivälin syntikkasoolosta alkaen aika mukavan kuuloinen, folkahtava ote melodiassa miellyttää ja yllättävät käänteet pitävät jännitystä yllä. Nelosbiisi alkaa lupaavasti hieman hevimmällä meiningillä, mutta puolivälissä sekin sitten latistuu. Muutaman kuuntelun jälkeen sen kuitenkin oivalsin: kaikki tämä harhailu ja kehittely on tietenkin alustusta levyn päättävälle 25-minuuttiselle eepokselle, joka edellä mainituista ongelmista huolimatta pysyy aika hyvin kasassa. Tai ainakin melkein; loppufeidaus 10 minuuttia ennen biisin loppumista tuntui hieman oudolta ratkaisulta. Pitkän hiljaisuuden jälkeen biisi kuitenkin jatkuu monologilla, joka draaman kaarta ajatellen oisi ehkä sopinut paremmin levyn alkuun?

Paljon tässä on hyviä ideoita, ja joska kikkeliprogesta ei ole kyse niin tunnelmien luominenhan tässä nousee pääosaan ja siinä onnistutaan suhteellisen hyvin. Tiivistämistä, kovasti tiivistämistä tämä kuitenkin olisi vaatinut. 70-minuuttinen levy ilman selkeää kehityskaarta tuntuu hieman liian pitkältä. Bändin edellisestä levystä ihan tykkäsinkin, joten sikäli hieman pettymys. Tai ehkä minun vaan pitäisi kuunnella tätä lisää, ehkä se siitä avautuisi?


Petri Ahola: guitars
Janne Rinnet: bass, flutes
Mika Koskela: percussion
Tuukka Uskali: keyboards, vocals
Sami Auranen: vocals

(Musea FGBG 4763)

Arvosana : 6