Kcrimso kirjoitti noin 16 vuotta sitten (0 kommenttia)

Tämä levy on Keith Emersonin onnistunut paluu ELP-tyyppisen musiikin pariin. Apunaan Emersonilla on hieman nuorempi Marc Bonilla joka on kohtuullisen taitava kitaristi, mutta ennen kaikkea loistava laulaja kuulostaen yllättävän samalta kuin Greg Lake parhaina päivinään. Vaikka Bonilla äänestä puuttuukin se majesteettinen ylimielisyys johon vain britti voi pystyä. Osa kappaleista on Bonilla ja Emersonin yhdessä säveltämiä osa merkitty vain Emersonin tai Bonillan nimiin. Luultavasti Bonillan vaikutuksesta perinteisten ELP-piirteiden lisäksi musiikissa on mukana myös hieman aor-sävyjä. Ei kuitenkaan liian häiritsevästi.

Valtaosan levystä vielä noin kolmikymmenen minuuttinen kokonaisuus joka on jaettu 15 osaan. Lisäksi levyllä on mukana ELP:lle tyypillisesti yksi sovitus klassisen musiikin puolelta (Ginasteran Malambo, yksi Emersonin parhaita sovituksia) sekä humoristinen kapakkapieno-kipale. Sävellykset ovat laadukkaita, mutta hieman jäin kyllä kaipaamaan sitä kunnon over-the-top-meininkiä josta ELP:tä aikoinaan eniten ihailtiin (tai vihattiin). Rummuissa on pätevä kaveri Gregg Bissonette, mutta silti jäin kaipaamaan hieman Carl Palmerin intensiivisyyttä ja energisyyttä. Suurin ero klassisiin ELP:n levyihin tässä syntyy siitä että koskettimet ovat enemmän tasapuolisesti osana bändiä eikä dominoi niin selkeästi pääosassa koska Bonillan kitaroinnilla on myös niin keskeinen rooli. Toki myös Emersonin soitto on hillitympää, ehkä käsivamma haittaa hieman vieläkin tai sitten kyseessä on vain iän tuoma "kypsyys".

Kaiken kaikkiaan tämä on yksi vuoden 2008 parhaista proge-levyistä ja hieno suoritus vanhan kaartin Keith Emersonilta.

Arvosana : 9