Ambivalence: Ithis
Hezzu kirjoitti noin 16 vuotta sitten (0 kommenttia)
Kotimainen Ambivalence on nelisen vuotta sitten perustettu jazzryhmittymä, jonka ensilevy ilmestyi hiljattain.
"Ithis" -levyllään bändi onnistuu loihtimaan varsin monipuolisen kuvan itsestään. Ajoittain mennään melkeinpä freejazzin merkeissä pahimmat kakofoniat kuitenkin välttäen, toisaalla taas hämmennetään sekaan maailmanmusiikkielementtejä taikka lähestytään lähestulkoon popmaista ilmaisua. Yhtye osaa svengata, mutta olla tarvittaessa myös melko psykedeelinenkin. Jossain kohtaa tulee niin vahvasti mieleen Robert Wyattin jazzeimmat soolojutut, että ihan jännittää milloin hän rupeaa laulamaan. Musiikissa on kieltämättä hyvin progressiivinen ote, ajoittain aika kokeellinenkin, mutta punainen lanka ei ole silti koskaan kadoksissa eikä levy kuulosta yhtään sekavalta. Äänimaailma on paikoin hyvinkin akustinen, toisaalla taas sähköinen, joskus molempia. Laulu on ajoittain sanatonta tuoden mieleen Sanna Kurki-Suonion tai Zetaboon, sanojen tullessa mukaan sävy muuttuu popahtavammaksi crossoveriksi, josta äiditkin tykkäisivät. Yllättävä scatlaulukohta tuo mieleen Manhattan Transferin.
Eipä tule juurikaan seurattua tämän oloisia juttuja, joten en osaa sen kummemmin sijoittaa tätä kotimaan jazzkartalla mihinkään kohtaan, mutta väliäkö tuolla, hyvä levy tämä on.
Juhana Lindström: keyboards, grand piano, backing vocals
Pauliina Lindström: vocals
Simo Lindström: drums, percussion
Aki Himanen: trumpet, programming
guests:
Mirka Helminen: cello
Kim Malinen: guitar
(Epatto Records EP002)
Arvosana : 8
"Ithis" -levyllään bändi onnistuu loihtimaan varsin monipuolisen kuvan itsestään. Ajoittain mennään melkeinpä freejazzin merkeissä pahimmat kakofoniat kuitenkin välttäen, toisaalla taas hämmennetään sekaan maailmanmusiikkielementtejä taikka lähestytään lähestulkoon popmaista ilmaisua. Yhtye osaa svengata, mutta olla tarvittaessa myös melko psykedeelinenkin. Jossain kohtaa tulee niin vahvasti mieleen Robert Wyattin jazzeimmat soolojutut, että ihan jännittää milloin hän rupeaa laulamaan. Musiikissa on kieltämättä hyvin progressiivinen ote, ajoittain aika kokeellinenkin, mutta punainen lanka ei ole silti koskaan kadoksissa eikä levy kuulosta yhtään sekavalta. Äänimaailma on paikoin hyvinkin akustinen, toisaalla taas sähköinen, joskus molempia. Laulu on ajoittain sanatonta tuoden mieleen Sanna Kurki-Suonion tai Zetaboon, sanojen tullessa mukaan sävy muuttuu popahtavammaksi crossoveriksi, josta äiditkin tykkäisivät. Yllättävä scatlaulukohta tuo mieleen Manhattan Transferin.
Eipä tule juurikaan seurattua tämän oloisia juttuja, joten en osaa sen kummemmin sijoittaa tätä kotimaan jazzkartalla mihinkään kohtaan, mutta väliäkö tuolla, hyvä levy tämä on.
Juhana Lindström: keyboards, grand piano, backing vocals
Pauliina Lindström: vocals
Simo Lindström: drums, percussion
Aki Himanen: trumpet, programming
guests:
Mirka Helminen: cello
Kim Malinen: guitar
(Epatto Records EP002)
Arvosana : 8
+/- saldo : 0 | Tweet