Astro kirjoitti noin 16 vuotta sitten (1 kommenttia)

EMI (50999 694030)

Vuonna 1975 vain 26-vuotiaana syöpään kuolleen Pekka Strengin kaksi soololevyä Magneettimiehen kuolema (1970) ja Kesämaa (1972) ovat äärimmäisen merkittäviä virstanpylväitä suomalaisen psykedeelisen ja progressiivisen rock- ja folkmusiikin historiassa. Kokeellisesta teatterista, kuunnelmista, okkultismista, mystiikasta ja hippiliikkeestä kiinnostunut Streng suunnitteli kolmannen albumin tekoa Piirpauke –yhtyeen kanssa, mutta studioaika jouduttiin perumaan hänen heikentyneen terveydentilansa vuoksi. Pekka tiesi lähenevän kuolemansa jo vuosia, ja se on vaikuttanut suuresti häneen musiikkiinsakin.

Unen maa –albumi on tehty Pekan monokelaraitanauhurilla nauhoittamien kotidemojen pohjalta. Lauluun ja akustiseen kitaraan on sitten kahta poikkeusta lukuun ottamatta lisätty uusi raitoja studiossa Olympia-orkesterin toimesta (myös levyn tuottanut Jukka Häkökangas, Anssi Nykänen, Jarno T. Karjalainen, Timo Kämäräinen ja Jukka Perko). Albumin työstäminen on taatusti ollut haastavaa ja mielenkiintoista… Lopputulos kuulostaa joka tapauksessa yllättävän hyvältä, ja uskoisin Pekan hienojen kappaleiden saaneen arvoisensa sovitustyön. Yleissoundi on melko pehmeä ja minimaalinen, joten liikaa ei kappaleisiin ole lisätty.

Levyn aloittaa hieman country –henkinen ”Noidat”, joka kertoo hauskasti metsässä asuvista keijuista ja eukoista, jotka keittelevät taikajuomiaan… Lyhyt folk –pala ”Sinua ikävöin” sisältää vain akustista ja laulua, samoin kuin ”Olet onnellinen”. Levyn ainut rankempi rockkappale on pirteästi rokkaava ”Olen rakastunut”, joka onkin yksi CD:n parhaista biiseistä. Kaikki eivät ole olleet niin tyytyväisiä tähän hieman täydemmäksi sovitettuun vetoon, mutta minusta siitä olisi voinut tehdä vielä raskaammankin! Kiva kitarasoolo ja psykepianoa. Suomalaista kansanmusiikkitunnelmaa omaava traaginen ”Aapeli” kertoo itsemurhasta ja sisältää myös sopraanosaksofonia. Pehmeä, unenomainen ja Pink Floydin mieleen tuova ”Metsästäjä” on ehdottomasti levyn parhaita kappaleita ja sisältää mm. urkuja, slidekitaraa ja fonia. Sanat puolustavat eläimiä. ”Sammakko Sim” on iloinen ja pirteä lastenlaulu, tosin pienellä psykedeliavireellä. ”Topi Jäppisen Koti” on pelkistetty, surullinen ja lyhyt veto, ja hyvin melankolisissa tunnelmissa mennään myös hienossa kappaleessa ”Itsemurhatalon luona”. ”Suruperhonen” on aivan loistava, kaunis ja surullinen biisi, jossa sovitus syntetisaattoreineen toimii myös oikein hyvin. Aivan uskomaton tunnelma, joka pistää kylmät väreet päälle. ”Keijut” on positiivisempi, country –tyylinen kappale, jossa sanotaan että kaikki on mahdollista kun vain uskoo niin. Kappaleen ”Sinä aamuna” alussa voi kuulla Pekan laulun ja akustisen kitaran lisäksi kaappikellon tikitystä. Kohta mukaan tulee oikein hieno säestys, ja tämä melko hidas kappale nouseekin yhdeksi levyn parhaista. Upeat sanoitukset ovat samalla hyvin surulliset mutta sisältävä myös toivoa. ”Kohtalo” on ihan hieno, rauhallinen ja folk -henkinen kappale. ”Muumipeikon tassuttelu” on alle puolen minuutin lastenlaulu. Levyn lopettava ”Luumupuupoika” on kaunis, rauhallinen, akustinen folk –pala pehmeällä säestyksellä. Upea lopetus!

Mielestäni Unen maa on oikein onnistunut kokonaisuus, ja luonnollisesti pakkohankinta kaikille Pekka Streng –faneille. Kaikki puritaanit eivät ehkä levyn toteutuksesta pidä, mutta minusta on ainakin todella hienoa, että lisää Pekan upeita kappaleita on saatu ihmisten kuultavaksi, ja koska emme koskaan voi saada selville minkälaisiksi Pekka itse olisi valmiit kappaleet suunnitellut, on mahdollista vain arvailla. Siinä mielessä Häkökangas ja kaverit ovat onnistuneet ihan hyvin, että vaikka albumi kuulostaa tavallaan aika modernilta, on Strengin henki kuitenkin vahvasti yllä. Muiden toteuttamana lopputulos olisi toki voinut olla melko erilainenkin, mutta minusta levy toimii nyt ihan hienosti kokonaisuutena. Alkuperäiset demot tai muuta Pekalta jälkeen jäänyttä materiaalia olisi tietysti voinut lisätä vielä toiselle CD:lle, mutta on kiva tietää, että vielä on mahdollista saada joskus uutta Pekka Strengiä kuultavakseen… Legenda elää.

Arvosana : 8

juuffo kirjoitti noin 11 vuotta sitten+/- saldo : 0
Hieno arvio. Kiitos. Pekka oli musiikillinen nero.

Arvosana : 8