Mika Rättö: Tihkuluodon kuiskaajat
Astro kirjoitti noin 15 vuotta sitten (0 kommenttia)
Teos (ISBN 978-951-851-204-5)
Tämä olkoon ensimmäinen kirja-arvosteluni, ja mikäs muukaan tämän paikan paremmin ansaitsisi. Porilainen, hyvin originaali kulttuurin moniottelija Mika Rättö on tullut jo vuodesta 1997 lähtien tutuksi silloisen bändinsä Moon Fog Prophet (nykyisin nimellä Kuusumun Profeetta) kautta, ja sen koommin mieshän on ehtinyt muodostua yhdeksi Circlen johtohahmoista, kirjoittaa näytelmiä ja oopperan, maalata tauluja, perustaa yhdessä ystäviensä kanssa lukemattomia eri bändiprojekteja ja lisäksi kirjoittaa ensimmäisen romaaninsa nimeltään Tihkuluodon kuiskaajat.
Tämän aikuisten satukirjaksi mainostetun, Rätön itsensä hienosti kuvittaman 263 -sivuisen opuksen päähenkilö on kitukasvuinen, pitkänenäinen ja melko traumaattinen nuorukainen nimeltään Yökyöpeli Hiili Hansson Kekäle, joka asustelee kahdestaan äitimuorinsa Äitikyöpelin kanssa kotitalossaan Yökkölässä, joka on työväentalon suippokattoinen romuvarasto, joka oli ajelehtinut taannoin kaupungista Tihkuluodolle ja juuttunut suiston matalikkoon. Heti aluksi Rättö tekee minuun vaikutuksen hyvin omalaatuisella tyylillään, joka on samalla humoristinen, kielellisesti värikäs ja hyvin mukaansatempaava. Kaikessa kurjuudessakin Rättö onnistuu myös löytämään jotain ylevää.
Lähinnä ajatteluun keskittyvä Hiili yrittää epätoivoisesti etsiä paikkaansa universumissa, ja lähtee äitinsä vaatimuksesta oman tahtonsa vastaisesti opiskelemaan Modernien Junien Kouluun, koska hänen sukunsa miehet mukaan lukien Hiilen edesmennyt Isäkyöpeli olivat tuolla alalla loistaneet. Itse hän olisi halunnut tulla rapumieheksi. Traagisten ja surkuhupaisten tapahtumien jälkeen sankarimme palautetaan kotiin puolikuolleena, ja sen jälkeen kirjan tarina todella pääsee vauhtiin. Kohtalo on valinnut Hiili Hansson Kekäleelle nimittäin tärkeän roolin alueen kulttuurielämän pelastajana.
Oltuaan pitkään vuoteenomana hänen kuollut isänsä ilmestyy hänelle mystisesti, ja rohkaisee poikaa etsimään oman polkunsa läpi elämän. Hän löytää salaperäisen kirjan ja törmää kahteen hahmoon, joiden kanssa he perustavat salaisen järjestön nimeltään Kuiskaajat, jonka tehtävänä on auttaa Tihkuluodon kärsiviä ja pulanalaisia eri alojen taiteilijoita, vastoin rahojaan säästävän Tihkuluodon Valtuuston sääntöjä ja määräyksiä. Kirja pursuaa mitä mielikuvituksellisimpia tyyppejä ja yllättäviä, fantastisia tarinankäänteitä, ja on jännittävää odottaa, onnistuvatko Kuiskaajat monien vastoinkäymisten ja ankarien ponnistusten jälkeen jotenkin päätavoitteessaan: pelastaa perinteinen keskikesän juhla kuin ihmeen kaupalla.
Rättö onnistuu elävällä ja kuplivalla kielellään ja fantasian ja huumorin täyteisellä tyylillään kirjoittamaan ensiromaanin, joka ainakin miehen henkisestä maailmasta kiinnostuneet saa varmasti innostumaan. Kirjailijan kotiseutua ja kulttuurillista ilmapiiriä tuntevat löytänevät kirjan henkilöissä ja tapahtumissakin varmasti yhtymäkohtia myös todelliseen elämään, mikä antaa oman mausteensa lukuelämykseen. Pohjimmiltaan kirjassa on kyse elämästä ja vielä elämääkin suuremmasta: ihmisen tarpeesta löytää oma itsensä ja oma tehtävänsä maailmassa ja toteuttaa se parhaansa antaen ja kunnialla. Tihkuluodon kuiskaajat onkin oikein mainio ja omalaatuinen teos, josta minä ainakin olen nauttinut suunnattomasti.
Arvosana : 10
Tämä olkoon ensimmäinen kirja-arvosteluni, ja mikäs muukaan tämän paikan paremmin ansaitsisi. Porilainen, hyvin originaali kulttuurin moniottelija Mika Rättö on tullut jo vuodesta 1997 lähtien tutuksi silloisen bändinsä Moon Fog Prophet (nykyisin nimellä Kuusumun Profeetta) kautta, ja sen koommin mieshän on ehtinyt muodostua yhdeksi Circlen johtohahmoista, kirjoittaa näytelmiä ja oopperan, maalata tauluja, perustaa yhdessä ystäviensä kanssa lukemattomia eri bändiprojekteja ja lisäksi kirjoittaa ensimmäisen romaaninsa nimeltään Tihkuluodon kuiskaajat.
Tämän aikuisten satukirjaksi mainostetun, Rätön itsensä hienosti kuvittaman 263 -sivuisen opuksen päähenkilö on kitukasvuinen, pitkänenäinen ja melko traumaattinen nuorukainen nimeltään Yökyöpeli Hiili Hansson Kekäle, joka asustelee kahdestaan äitimuorinsa Äitikyöpelin kanssa kotitalossaan Yökkölässä, joka on työväentalon suippokattoinen romuvarasto, joka oli ajelehtinut taannoin kaupungista Tihkuluodolle ja juuttunut suiston matalikkoon. Heti aluksi Rättö tekee minuun vaikutuksen hyvin omalaatuisella tyylillään, joka on samalla humoristinen, kielellisesti värikäs ja hyvin mukaansatempaava. Kaikessa kurjuudessakin Rättö onnistuu myös löytämään jotain ylevää.
Lähinnä ajatteluun keskittyvä Hiili yrittää epätoivoisesti etsiä paikkaansa universumissa, ja lähtee äitinsä vaatimuksesta oman tahtonsa vastaisesti opiskelemaan Modernien Junien Kouluun, koska hänen sukunsa miehet mukaan lukien Hiilen edesmennyt Isäkyöpeli olivat tuolla alalla loistaneet. Itse hän olisi halunnut tulla rapumieheksi. Traagisten ja surkuhupaisten tapahtumien jälkeen sankarimme palautetaan kotiin puolikuolleena, ja sen jälkeen kirjan tarina todella pääsee vauhtiin. Kohtalo on valinnut Hiili Hansson Kekäleelle nimittäin tärkeän roolin alueen kulttuurielämän pelastajana.
Oltuaan pitkään vuoteenomana hänen kuollut isänsä ilmestyy hänelle mystisesti, ja rohkaisee poikaa etsimään oman polkunsa läpi elämän. Hän löytää salaperäisen kirjan ja törmää kahteen hahmoon, joiden kanssa he perustavat salaisen järjestön nimeltään Kuiskaajat, jonka tehtävänä on auttaa Tihkuluodon kärsiviä ja pulanalaisia eri alojen taiteilijoita, vastoin rahojaan säästävän Tihkuluodon Valtuuston sääntöjä ja määräyksiä. Kirja pursuaa mitä mielikuvituksellisimpia tyyppejä ja yllättäviä, fantastisia tarinankäänteitä, ja on jännittävää odottaa, onnistuvatko Kuiskaajat monien vastoinkäymisten ja ankarien ponnistusten jälkeen jotenkin päätavoitteessaan: pelastaa perinteinen keskikesän juhla kuin ihmeen kaupalla.
Rättö onnistuu elävällä ja kuplivalla kielellään ja fantasian ja huumorin täyteisellä tyylillään kirjoittamaan ensiromaanin, joka ainakin miehen henkisestä maailmasta kiinnostuneet saa varmasti innostumaan. Kirjailijan kotiseutua ja kulttuurillista ilmapiiriä tuntevat löytänevät kirjan henkilöissä ja tapahtumissakin varmasti yhtymäkohtia myös todelliseen elämään, mikä antaa oman mausteensa lukuelämykseen. Pohjimmiltaan kirjassa on kyse elämästä ja vielä elämääkin suuremmasta: ihmisen tarpeesta löytää oma itsensä ja oma tehtävänsä maailmassa ja toteuttaa se parhaansa antaen ja kunnialla. Tihkuluodon kuiskaajat onkin oikein mainio ja omalaatuinen teos, josta minä ainakin olen nauttinut suunnattomasti.
Arvosana : 10
+/- saldo : 0 | Tweet