Astro kirjoitti noin 14 vuotta sitten (2 kommenttia)

Transubstans Records (Trans 056)

My Brother The Wind on tuore ruotsalainen psykedeelinen proge –bändi, joka soittaa täysin improvisoitua, instrumentaalista musiikkia kahdella kitaralla, bassolla ja rummuilla. Parissa tunnissa analogisesti nauhoitettu ja suunnilleen yhtä spontaanisti miksattu Twilight in the Crystal Cabinet on heidän ensimmäinen levynsä, ja piipahti ilmestyttyään jopa ruotsalaisilla listoilla. Tämä tosin kertonee enemmän levymyynnin tippumisesta kuin psykedeliaharrastuksen kasvusta… Bändin soittajat eivät ole mitään eilisen teeren poikia, vaan ovat soittaneet ja soittavat mm. yhtyeissä Anekdoten, Gösta Berlings Saga, Makajodama, Magnolia ja Øresund Space Collective. Itse asiassa varsinkin viimeeksi mainitun bändin kanssa My Brother The Windillä on paljonkin yhtenäisyyksiä kosmisen, improvisationaalisen luonteensa takia, vaikka tässä bändissä ei käytetäkään koskettimia tai syntetisaattoreita. Musiikki on myös hieman progressiivisempaa kuin OSC:lla. Toki yhtäläisyyksiä mm. Anekdoteniin löytyy myös, ja mukana on välillä myös Gösta Berlings Sagassa esiintyneitä kansanmusiikki –tyylisiä aineksia, tosin vähemmän.


Levyllä on neljä pitkää, yli kymmenenminuuttista jamia ja kaksi lyhyempää vetoa. ”Karmagrinder” alkaa pehmeästi kitaroilla rumpujen ja basson tullessa mukaan parin minuutin paikkeilla. Kappale kasvaa pikkuhiljaa ja sisältää kivaa leadkitaraa. Meno muuttuu intensiivisemmäksi joskus viiden minuutin paikkeilla, ja loppupuolella rokataan jo aika tiukasti, vaikkakin leijuva tunnelma säilytetään hienosti. Mahtavaa tavaraa! Nopea ”Electric Universe” lähtee jo heti aluksi liikkeelle energisesti, ja sisältää todella hurjaa jammailua ja sooloilua, sekä vähän psykedeelisempääkin efektien käyttöä. Tämä onkin ehdottomasti yksi levyn parhaista paloista. Loistavaa! Levyn alle neljäminuuttinen nimikkokappale on utuista, pehmeää, pienimuotoista ja hyvin miellyttävää leijuntaa. Kokeellisin kappale on lyhyempi, hieman King Crimsonin mieleentuova progesekoilu ”Precious Sanity”, josta en henkilökohtaisesti välitä niin paljon. ”The Mournful Howl of Dawn” on melko hidas, melankolinen jami, josta löytyy myös vähän folk –henkisiä melodioita. Hyvin kaunista ja koskettavaa tavaraa. CD:n viimeinen kappale on myöskin melankolinen, lähes seitsemäntoistaminuuttinen ”Death and Beyond”, joka alkaa kauniisti ja seesteisesti. Mieleen tulevat monet 70-luvun tunnelmalliset progebändit. Hienoa kitarasooloa! Seitsemän minuutin paikkeilla jami nopeutuu ja hurjenee, mutta kohta kitaristit ottavat taas vähän rauhallisemmin rytmiryhmän groovatessa hienosti. Loppu on taas rauhallista, leijuvaa ja leppoisaa liitoa. Tästä jää kuulijalle oikein hieno tunnelma, ja täytyy toivoa että tältä bändiltä tulee enemmänkin levyjä tulevaisuudessa. He ovat myös soittaneet ainakin jonkin verran keikkoja ja kyselleet myös mahdollisuudesta tulla Suomeen, joten toivottavasti pääsemme näkemään heidät myös livenä joku päivä.

http://www.myspace.com/mybrotherthewind

Arvosana : 9

Astro kirjoitti noin 14 vuotta sitten+/- saldo : 0