Area C: Traffics and Discoveries

Last Visible Dog (LVD 098)

Area C:n takana on Providencessa Rhode Islandilla asuva Eric Carlson, joka oli mukana myös Last Visible Dogin massiivisella Invisible Pyramid –kokoelmalla. Ikävä kyllä tästä en ole saanut arvostelukappaletta… Tämä yhden miehen bändi luo lämpimiä, mielenkiintoisia ja hienoja droneja ja looppeja lähinnä kitaran ja lukemattomien pedaalien avulla. » jatkuu

Darxtar: We Came too Late

Nasoni Records (NASONI 044CD/LP)

Uusi levy Ruotsin space rock –guruilta Darxtarilta, mahtavaa! We Came too Late pääsi yllättämään minut, sillä edellisestä, Record Heavenin julkaisemasta Tombolasta on kulunut vasta neljä vuotta, mikä on lyhyt aika skandinaavisilta ”dark” -alkuisilta space rock –bändeiltä… We Came too Late on täysin bändin oma tuotos ja nauhoitettu kokonaisuudessaan heidän omassa Studio Terrassaan. » jatkuu

My Cat Is an Alien: Cosmological Eye Trilogy

Last Visible Dog (LVD 072/73/74)

My Cat Is an Alien on vuonna 1997 perustettu improvisaatioduo jonka muodostavat Torinolaiset taiteilijaveljekset Maurizio ja Roberto Opalio. Bändi on soittanut paljon Sonic Youthin lämppärinä. En ole aikaisemmin kuullut yhtään levyä heidän laajasta tuotannostaan, joten en voi vertailla tätä kolmen CD:n koostetta muuhun materiaaliin. Cosmological Eye Trilogylle on kerätty aikaisemmin rajoitettuina CD-R painoksina veljesten oman Opax Recordsin julkaisemat kaksi ensimmäistä osaa sekä ennen julkaisematon kolmas osa. » jatkuu

The Floating World: Unda

Barl Fire Recordings (BF008)

Tämä on kanadalaisen Amanda Votton ensimmäinen täyspitkä CD-R –albumi The Floating World –nimellä. Hän on tosin tehnyt musiikkia jo kymmenen vuotta. Pääinstrumentti (ja usein myös ainut) tällä levyllä on huilu, joka tuo mieleen Nik Turnerin soittamassa huiluaan Gizan suuressa pyramidissa muinaisten egyptiläisten jumalien inspiroimana. Levy on kauttaaltaan hyvin rauhallinen ja ilmava, ja vaatii kuuntelijalta täyden keskittymisen. » jatkuu

Causa Sui: S/T

Nasoni Records (NASONI 047)

Causa Sui on uusi tanskalainen stoner rock –bändi, joka yhdistelee luovalla tavalla 60-luvun hard rockia ja acid rockia modernimpaan stonerkamaan. Nämä neljä melko nuorta kaveria eivät pelkää myöskään olla kokeellisia, ja he ovat selvästi nähneet paljon työtä näiden kappaleiden eteen. Tämä on heidän ensimmäinen levynsä, ja he nousevat saman tien psykedeelisten stonerbändien eliittiin. » jatkuu

Circle: General

Kevyt nostalgia (KENO 09)

Olen todella iloinen, että Circle jatkaa vinyylijulkaisujen sarjaansa! Tällä kertaa on kyseessä 2004 Saksassa livenä nauhoitettu levy, joka onkin ehkä paras viimeaikaisista, vain vinyylinä julkaistuista tuotoksista. Kansi on loistava kaikessa naurettavuudessaan! Levyllä on tavallaan neljä kappaletta, jotka nivoutuvat huomaamatta toisiinsa. Levy alkaa melko rauhallisissa merkeissä kappaleella ”Hermes”, jossa ensin kuullaan Rätön laulua, Fender Rhodesia ja kaikuja, kunnes rummut tulevat mukaan. » jatkuu

Secret Saucer: Element 115

Dead Earnest Records (DERNCD 88)

Secret Saucer on space rock “all star –bändi” joka koostuu muusikoista yhtyeistä Architectural Metaphor, Star Nation, Nick Riff, Sun Machine, Quarkspace, Church of Hed, Blaah ja Nick Riff. Lisäksi he ovat soittaneet, nauhoittaneet tai jammailleet esim. Nik Turnerin, Hawkwindin, Ozric Tentaclesin ja Daevid Allenin kanssa. Nämä USA:laiset space rockin huippumuusikot kokoontuivat jammailemaan yhdeksi huumeiden täyttämäksi viikonlopuksi syrjäiseen ja kauniiseen paikkaan, jossa he nauhoittivat yli 12 tuntia musiikkia, josta tämä levy on koostettu. » jatkuu

Lamp of the Universe: Heru

Barl Fire Recordings (BF007)

On hienoa, että uusi seelantilainen Graig Williamson on taas julkaissut materiaalia Lamp of the Universe –sooloprojektillaan. Rakastin hänen kahta ensimmäistä LOTU –CD:tään, ja aivan loistavaa kamaa sisältää tämäkin, yhdestä 60-minuuttisesta, seitsemään osaan jaetusta itämaisesta dronesta koostuva 200 kappaleen CD-R –levy. Tunnelma on tuttuun tapaan hyvin leijuva, psykedeelinen ja rento, ja nyt jopa entistä kosmisempi. » jatkuu

Dream Machine: Trilogia

Dream Machine on vilkkuvaa valoa tuottava kone, joka saa aikaan värikkäitä kuvioita ja näkyjä, kun sitä tuijotetaan tarpeeksi kauan silmäluomien läpi. Lisätietoja ja kokoamisohjeet löydät vaikka täältä http://www.noah.org/science/dreamachine
tai täältä http://www.interpc.fr/mapage/westernlands/dreamachine.html. Dream Machine on myös englantilainen instrumentaalinen avaruusrockbändi, joka koostuu lähinnä entisistä Ozric Tentaclesin jäsenistä, viimeisimpinä myös Seaweed ja Champignon. » jatkuu

Crazy World: S/T

Spinefarm Records (RANCH-34)

Tässä on jonkinlainen klassisen rokin suomalainen superbändi, joka on juuri julkaissut ensimmäisen levynsä. Five Fifteenin laulaja/kitaristi/säveltäjä/sanoittaja/yleishullu Mika Järvisen luotsaamaan yhtyeeseen on saatu Suomen kovimpia soittajia: Esa Kotilainen (Wigwam jne.) Hammond, Moog, Mellotron (ilmeisesti ainut Suomessa), Anssi Nykänen (Pekka Pohjola, Jukka Tolonen, Havana Black jne.): rummut, Timo Kämäräinen (Ismo Alanko jne.): kitara ja laulu sekä Lauri Porra (Stratovarius, Timo Kotipelto jne.): basso. » jatkuu

Acid Mothers Temple and the Cosmic Inferno: IAO Chant from the Cosmic Inferno

Ace Fu Records (ACF 34)

Tämä on uusi levy AMT:n uudelta, viisi miehiseltä kahden rumpalin inkarnaatiolta. Levyltä löytyy vain yksi, yli 50 minuuttia pitkä kappale, joka on, enemmän tai vähemmän, cover–versio Gongin kappaleesta ”Master Builder”, joka myös ”Om Riffinä” tunnetaan. Levy on omistettu Gongin rumpalille Pierre Moerlenille, joka kuoli jokin aika sitten. » jatkuu

Kosmos: Tarinoita Voimasta

Kosmos 001

Tämä turkulainen psykefolk –yhtye oli jotenkin päässyt haavini läpi, vaikka tämä heidän ensimmäinen levynsä julkaistiin jo maaliskuussa 2005. No, kyllä hyvää kannattaa aina odottaa! Yhtyeellä on erittäin mukava, 70-lukulainen tyyli musiikinteossaan. Laulu on suomeksi, mutta lyriikat löytyvät liitteestä myös englanniksi. Bändin henki on myös mielestäni sukua lähinnä englantilaisille esikuvilleen. » jatkuu

Pax Romana: Trace Of Light

Pax Romana on alunperin 70-luvun alkupuolella Sonkajärvellä perustettu 15-vuotiaiden koulupoikien progebändi. Bändi ei tuolloin tainnut kuitenkaan levyttää mitään. Vuonna 2002 tyypit sitten kokoontuivat yhteen suunnitelmissa soittaa muutama keikka ja pitää hauskaa. Ja hauskaa ilmeisesti oli, sillä nyt vuonna 2005 heiltä on ilmestynyt levy.

Pax Romanan musiikki on varsin melankolista ja rauhallista, mitään kovin repäiseviä irtiottoja ei tapahdu oikeastaan missään vaiheessa. » jatkuu

Emmi: Can full of joy

Levyn aloittava "Eileen" on aivan upea kappale. Kerta kaikkiaan väkisinkin hyvä, vaikka joku ei muuten neidon materiaalista sinänsä välittäisi. Kyseessä taitaa olla jopa Emmin paras tuotos tähän saakka. Huokaava, kauniin melankolisesti positiivinen ja samaan aikaan taitavasti tuotettu. Viisi tähteä annan suoralta kädeltä tälle kappaleelle. Kappale kulkee periaatteessa yhden ainoan jutun ja melodiakulun voimalla, josta nyansseilla ja laulutulkinnalla otetaan kyllä kaikki irti. » jatkuu

Iain Banks : Raw Spirit : In Search of the Perfect Dram

Ehkä enempi scifi-kirjailijana tunnettu Iain Banks sai ilmeisen mieluisan tehtävän kustantajaltaan, hänet palkattiin kiertämään Skotlantia ja tutustumaan viskin tekoon ja tislaukseen. Tämä matkakertomus ladottiin kansiin joissa lukee Raw Spirit. Voisin milteipä olla kateellinen moisesta "työtehtävästä".

Raw Spirit ei ole juurikaan viskikirja, vaikka sitä näkee joissain web-kaupoissa sellaisena markkinoitavan. Kyseessä on enempi matkakertomuksenomainen sarja tarinoita lahjakkaalta tarinankertojalta, jonka intohimoista viski ja autot ovat pääosassa tässä kirjassa. » jatkuu

Onségen Ensemble: Hiukkasvaara Session CDS

Omakustannepromo

Tämä oululainen trio on ottanut nimensä vähän tunnetulta venäläiselta avantgarde –säveltäjältä ja runoilijalta Onségen Olentkovejilta (1891-1938). Häneltä on peräisin myös zaum, omalaatuinen runokieli, jossa kiinnitetään erityistä huomiota siihen, miltä kieli kuulostaa ja näyttää sisällön ollessa toisarvoista. Tältä sinkulta löytyy kaksi pitkähköä kappaletta mielenkiintoista ja originaalia progressiivista rockia. Ensimmäisenä tulee melkoisen raskas ”Vaïno”, jossa laulun hoitaa erittäin kauniisti vierailija nimeltään Alisa Saila. » jatkuu

Marillion: Marbles Live

Marillionin Marbles otettiin progepiireissä vastaan hyvin, ja Ison-Britannian progressiivinen veteraani on toissakeväisen merkkiteoksensa jälkimainingeissa julkaissut Racket Records -levymerkin alla peräti 13 erilaista uutuutta.

Arvosteltava Marbles Live on perinteinen CD joka on otettu heinäkuussa 2004 taltioidulta Marbles on the Road DVD:ltä, jota myydään bändin verkkosivuston kautta.

Motiivi Marbles Liven julkaisuun on seuraava. » jatkuu

Damo Suzuki’s Network: 3 Dead People after the Performance

Ektro Records (EKTRO-026)

Entinen Can –laulaja Damo Suzuki jatkaa tiuhaa live-levyjen julkaisu tahtiaan. Hän onkin ilmoittanut, että häntä ei kiinnosta musiikin nauhoitus studio-olosuhteissa, vaan hän haluaa säveltää, soittaa ja äänittää musiikkia ainoastaan suorassa kontaktissa liveyleisöön. No, säästyypähän ainakin rasittavalta treenaukselta ja studiokuluilta… Tämä Ektron julkaisema levy sisältää Jyväskylän Jyrockissa vuonna 2003 äänitetyn keikan. » jatkuu

Eri esittäjiä: Suilven. The First Ten

Suilven Recordings (SUILVENP01)

Tämä CD-R kokoaa yhteen kymmenen kappaletta kymmeneltä ensimmäiseltä Suilvenin CD-R –julkaisulta. Lafkan laittoi pystyyn vuonna 2003 skotlantilainen Daniel Patric Quinn lähinnä julkaistakseen omaa ja kavereiden materiaalia. Levy sisältää hienoa, rauhallista ja minimalistista ambienttia, jossa on myös folk –vaikutteita. Quinn on itse esillä viidellä kappaleella, Amerikassa vaikuttava DAC Crowell neljällä, ja LVXUS yhdellä. » jatkuu

Råg I Ryggen: S/T

Transubstance Records (Trans013)

Transubstance sukeltaa Ruotsin undergroundrockin syövereihin uudelleenjulkaisemalla tämän Råg I Rygganin ainoan, alun perin vuonna 1975 julkaistun levyn. Bändin progressiivinen hard rock tai heavyproge, miten sen nyt haluaa ottaa, potkii vielä mainiosti kolmenkymmenen vuoden jälkeenkin. Kaksi kitaristia saavat välillä aikaan rankan fuzzviidakon, löytyy Hammondia, analogisynaa ja Rickenbacker –bassoa. Rumpali yrittää välillä ylittää itsensä, mikä on jo saavutus sinänsä. » jatkuu