harmaa kirjoitti noin 20 vuotta sitten (2 kommenttia)

En millään mittapuulla ole vanha vielä mutta kiimaisin nuoruus on kuitenkin takanapäin. Sen huomaa pienistä asioista. Esimerkiksi rauhan tarpeesta. Tahtoo vaan olla ja pysähtyä välillä. Ottaa etäisyyttä kipupisteisiin ja sellaisiin asioihin jotka tuntuvat täyttävän mielen liian väkivaltaisesti tai hallitsemattomasti. Mikään ulkoinen ei lopulta ole niin tärkeätä kuin sisäinen tasapaino.

Toinen on yöunen tarve. Ennen olin kova suorittaja, valvoin aamuun jos oli projekteja kesken, en osannut levätä ennen kuin kaikki palaset olivat kohdallaan. Enää oikeastaan mikään ei saa minua uhraamaan yöuniani. Ehkä siksi ajanhallintakin on tullut tärkeäksi, että jakaa tekemiset pidemmälle aikavälille. Siten välttää kiireen, jota en enää halua itselleni. Ennen se oli tehokkuuden ja pärjäämisen merkki. Nykyään väsyttää ihan eri tavalla kuin nuorempana. Väsymys menee koko kehon ja mielen läpi. Tuntuu ihanalta heittäytyä punkkaan.

Joten kun tuota miettii niin selvästikin olen vanhentunut. Absoluuttista ikääni en turhaan tässä paljasta mutta elämänvaihe on tämä.

Hezzu kirjoitti noin 20 vuotta sitten+/- saldo : 0
"Mikään ulkoinen ei lopulta ole niin tärkeätä kuin sisäinen tasapaino." -niin totta, niin totta :)



harmaa kirjoitti noin 20 vuotta sitten+/- saldo : 0
...tosin aika kliseistä... vaan minkäs teet!