Flashback
EsaJii kirjoitti noin 19 vuotta sitten (3 kommenttia)
Olin täyttänyt 12 sinä päivänä kun laskeuduimme New Yorkiin. Äitini ja minä saavuimme molemmat kahden matkalaukun kanssa. Minulla oli vihreä hupullinen popliinitakki, oli toukokuu. Olimme saapuneet tänne asumaan ainakin vuodeksi pariksi, mutta ainakaan minä en tiennyt että pysyvästi. Isäni oli kai saanut amerikankuumeen opiskellessaan täällä vuoden 16 vuotta aikaisemmin. Ja oli kai tylsässä hommassa, vaikka oli teknillinen johtaja tehtaassa. Lisenssiaatti Järvi.
Päivän aikana näin suuria rakennuksia jotka tuntuivat modernilta, mutta muuten kaikki amerikkalainen näytti kauhean vanhanaikaiselta.
Isäni oli ajanut meitä vastaan puoli manteretta, oli väsynyt. Mutta illalla vanhemmat kuitenkin halusivat jonnekin kapakkaan. Olin saanut synttärilahjaksi transistoriradion. Olimme syöneet ja jäin vanhaan hotelliin yksin radioni kanssa. En muista muita mukana olleita esineitä paitsi toisen lahjan. Se oli matkamuistokaupasta ostettu muovinen peli, jossa siirreltiin osia ja muodostui USA:n kartta kun sen ratkaisi oikein. Siihen kului alle kolme minuuttia. Hotellihuone oli vanhanaikainen, huonekalut kuin isoäitini huoneesta. Sänkyni oli vedettävä sohvasta auki, patja ja joku vieteri tai verkko näkyi.
Kuuntelin radiota tunnin, mutta kunnen ymmärtänyt puhuttua kieltä, vaihdoin aina musiikkiin kun yhdellä asemalla tuli puhetta. Soittelin radiota tunnin. Olin ilmeisesti saanut huoneen avaimen, sillä menin alas aulaan odottamaan vanhempiani takaisin. Sisälle tuli musta perhe. Olen pannut mnerkille että mustilla on erilaiset kasvot kuin valkoisilla, ja monella näyttää olevan pääkallon mallikin erilainen. Muutama mies on varsin isopäinen ja paksuniskainen.
En muista enempää, mutta en ollut huolissani. Enemmänhän sitä on 12 vuotias poika pitkästynyt. Kesän aikana opin englannin.
E Järvi 2005
Päivän aikana näin suuria rakennuksia jotka tuntuivat modernilta, mutta muuten kaikki amerikkalainen näytti kauhean vanhanaikaiselta.
Isäni oli ajanut meitä vastaan puoli manteretta, oli väsynyt. Mutta illalla vanhemmat kuitenkin halusivat jonnekin kapakkaan. Olin saanut synttärilahjaksi transistoriradion. Olimme syöneet ja jäin vanhaan hotelliin yksin radioni kanssa. En muista muita mukana olleita esineitä paitsi toisen lahjan. Se oli matkamuistokaupasta ostettu muovinen peli, jossa siirreltiin osia ja muodostui USA:n kartta kun sen ratkaisi oikein. Siihen kului alle kolme minuuttia. Hotellihuone oli vanhanaikainen, huonekalut kuin isoäitini huoneesta. Sänkyni oli vedettävä sohvasta auki, patja ja joku vieteri tai verkko näkyi.
Kuuntelin radiota tunnin, mutta kunnen ymmärtänyt puhuttua kieltä, vaihdoin aina musiikkiin kun yhdellä asemalla tuli puhetta. Soittelin radiota tunnin. Olin ilmeisesti saanut huoneen avaimen, sillä menin alas aulaan odottamaan vanhempiani takaisin. Sisälle tuli musta perhe. Olen pannut mnerkille että mustilla on erilaiset kasvot kuin valkoisilla, ja monella näyttää olevan pääkallon mallikin erilainen. Muutama mies on varsin isopäinen ja paksuniskainen.
En muista enempää, mutta en ollut huolissani. Enemmänhän sitä on 12 vuotias poika pitkästynyt. Kesän aikana opin englannin.
E Järvi 2005
+/- saldo : 0 | Tweet
Ihmeellisen hyvinhän tätä suomeakin haastat jos kerran olet ikäsi siellä asunut.
Juu, haastelen sormillani, heh. Paikkakunnalla on kovin vahän suoamlaisia ja toimintaa ei ollenkaan suomeksi. Lapset menee sinne suomileirille Minnesotaan kesällä.
siirtolaistarina täällä
Olin viimeksi asumassa Suomessa 15 vuotiaana.