Moi anonyymi! » Login | Social login | Uusi käyttäjä

Sadetta ja tuskaa

Trilogy kirjoitti noin 12 vuotta sitten (0 kommenttia)
Tänään oli töissä aivan kympin päivä. Olen siis kesätyöläisenä tehtaassa. Tällä hetkellä työni on purkaa viallisia ovensulkimia. Kaverina uskollinen iPod mini, jonka kanssa olen nappikuulokkeita käyttänyt ja päälle nostanut vielä Peltorin kuppiluurit, jottei paineilmalla toimivat vehkeet sun muut kilkatukset tuhoa kuulonautintoani. Kyllästyin kuitenkin jatkuvaan kuulokkeiden survomiseen ja kokeilin radiota. En tykännyt ollenkaan radion yksinkertaisen tylsästä tarjonnasta, joten vanha iPod-kaveri tuntui taas lämpimältä vaihtoehdolta. Löysinkin vanhat tietokonekaiuttimet, jotka toimivat vielä. Nämä laitteet sitten virittelin töissä soittimeeni, joten pääsin kuuntelemaan ihania sulosäveliä ilman kuulokkeiden kanssa räpläämistä... Mutta mitä vielä! Vaikka iPod ministä on äänet täysillä, en kuule yhtikäs mitään peltoreiden lävitse. Lievä pettymyksen tunne ilmaantuu, mutta päätän lähteä ristiretkelle etsimään perinteisiä keltaisia korvatulppia. Ne löytyivätkin ja korviin survomisen jälkeen palasin kokeilemaan kuinka proge nyt kuuluu. No nyt ainakin äänet tulivat jo esiin, mutta tietyissä biiseissä äänenvoimakkuus jäi aika alhaiseksi. Olin tietty kuullut isoilta pojilta näistä iPodin eurooppaversion äänen hiljennyksistä, mutta eipähän soitinta sitten tullut viriteltyä että tuon rajoituksen saisi pois. Pitää kai rueta uudestaan kaivelemaan foorumeita ja katsoa josko tuon rajoituksen saisi sitten pois. Toinen vaihtoehto on kai sitten saada kunnon kaiuttimet, joista lähtisi enemmän ääntä. Sähköäkin on saatavilla, tosin ei kalliita vehkeitä uskalla töihinkään jättää...

Niin, tottahan toki päivä on täydellinen siinä vaiheessa kun avaa kaksi vuotta vanhan ovensulkimen, josta puskee ulos mustaa hydrauliikkaöljyä mukavan hajun kera. Pahinkaan vessareissu ei tunnu missään kun siihen etikantyyppiseen hajuun vertaa. Teki mieli lähteä hakemaan kaupasta wunderbaum-kuusi heilumaan. Myöhemmin onnistuin vielä tyylikkäästi lipsauttamaan käsistä yhden sulkimen, joka laskeutui v-tyylillä suoraan vasemman käden pikkusormelle. V-tyyli alkoi kuulua myös kielenkäytössäni, jossa yritän yleensä pysytellä melko neutraalina. Piti lähteä kahvitauolle sulattelemaan hermoratoja.

Onnistuin tietty vielä toisenkin kerran saamaan sulkimen lentämään, mutta tällä kertaa refleksi sai paremmin kiinni. Ulkona ritisevä vesisade ei ainakaan piristänyt tunnelmaa. Sentään vähän viilensi ilmaa, muttei tunteita.

Kotona puolikuollut ruumis aseteltiin makaamaan tuolille ja äänentoistosta kaikenlaista omituista mekkalaa soimaan ja tutustumaan Splinter Cell: Chaos Theory-peliin, joka on komeasti kopiosuojattu niin, ettei peliä saa käyntiin ilman tietokoneen uudelleenkäynnistystä. On se insinööri viisas.

+/- saldo : 0 |