harmaa kirjoitti noin 20 vuotta sitten (0 kommenttia)

Polvi oikutellut jo vuosia. Ajoittain kovaa särkyä, keväällä tarvittiin joka ilta särkylääkettä. Lääkäri ei tiennyt mikä vika. Röntgenissä ei löytynyt mitään. Magneettikuvaus paljasti että siellä on hyvälaatuinen luukasvain. Siitä halusin eroon. Leikkauspäivänä homma meni näin.

6:30 Raitiovaunupysäkillä, hermostuneena, muutaman tunnin yöunien jälkeen, syömättä ja juomatta mitään. Eikö se vaunu tule?

6:50 Pääsen sairaalaan, piti tulla sisään tapaturma-aseman oven kautta koska muut ovet olivat kiinni. Paikalla piti kuitenkin olla jo klo 7.

7:00 Majoitus 6 hengen huoneeseen, vaihdan sairaalavaatteet. Sairaalapaita solmitaan takaapäin.

7:05 Otan esilääkityksen, 2 kpl diapamia, luotan lääkäreihin mutta hätäännyn silti vähän.

7:20 Pamit vaikuttavat--olen huolestunut sainko tarpeeksi, pitäisikö käydä pyytämässä lisää?

7:33 Pamipöhnä on kyllä ihana olotila, loikoilen vain sängyssä ja katselen tv:tä ja ei harmita enää yhtään etten ostanut vuonna 1995 asuntoa Töölöstä (se olisi nyt aika arvokas).

7:40 Saan selkäytimeen alaraajapuudutuksen, ainakin 6 hoitajaa parveilee ympärilläni ja kyselee joko jaloista on tunto pois. Oikea jalka tuntuu lämpimältä mutta kosketus tuntuu silti.

7:45 Minut nukutetaan sillä selkäydinpuudutus ei riittänyt. Taju veks.

klo ?? Herään ja kysyn ensimmäisenä joko se on ohi? Hoitaja on vierellä ja vastailee muihinkin kysymyksiini. Minulla on hirveästi asiaa ja kysymyksiä. Saan rauhallisia vastauksia. Tajuan myöhemmin että olen vieläkin aivan narkoosissa.

klo?? Minut on viety takaisin huoneeseeni ja saan jotakin ruokaa, kalaa? Hyvältä maistuu. Sitten nukun taas.

Klo?? Herään ja olen hirveän pahoinvoiva ja levoton sekä henkisesti että fyysisesti. Ehdin pyytää hoitajalta rauhoittavia lääkkeitä. Minua käytetään wc:ssä ja pissi tulee osittain sairaalavaatteille. Kädet tärisevät. Sanoin hoitajalle että tunnen itseni pikkulapseksi. Minulla on tunne että hoitaja on nähnyt tällaista ennenkin.

21:00 Pääsen takaisin sänkyyn ja ehdin pyytää ja saada oksennusvatin ja sitten lentää laatta. En voi mitään. Hoitajat vetävät verhoja muiden sänkyjen eteen etteivät muut potilaat liikaa häiriinny. Saan tiputusletkuihin kaksi uutta pussia, kipulääkettä ja pahvoinvointilääkettä.
Pian ne tehoavatkin. Potilashuoneen telkkarista tulee Punainen Lohikäärme. Katson sen vaivatta loppuun. Muut huoneessa jo kuorsaavat. Teen vähän muistiinpanoja ja pyydän sitten nukahtamislääkkeet.
Ajattelen, että täällä sairaalassa on niin hyvä olla että voisin viettää täällä turvassa vaikka loppuelämäni.

Seuraavana päivänä fysioterapeutti opettaa minua kävelemään sauvoilla, minkä opin nopeasti, hoitaja kertoo miten haavaa hoidetaan, sitten käyn röntgenissä, täytän palautekaavakkeen ("hyvä" tai "erinomainen" melkein joka kohtaan) , minkä jälkeen pääsen kotiin. Pyydän vielä mukaani kourallisen särkylääkkeitä ja kiittelen hoitajia jotka sattuvat olemaan käytävällä.
Toivottavasti tuo kasvain on nyt saatu poistettua.