Lunta ja kysymyksiä
feeniks kirjoitti noin 19 vuotta sitten (1 kommenttia)
Voiko olla mahdollista, ulkona sataa lunta. Jumalauta, eikä ole edes marraskuu. Kohta saa taas stressata aivolohkonsa auki joululahjojen vuoksi ja venyttää olematonta penniä uskomattoman pitkälle. Kiitos, rakas serkkuni, nyt tiedän ettei työtä tekemällä rikastu. On löydettävä se rikas mies.
Tänä jouluna on vielä ylimääräinen lahja stressattavana, mikäli nykyinen ihmissuhdekokelas on vielä elossa tuolloin. Siinä vaiheessa ensitreffeistä on kuitenkin jo neljä kuukautta, ja olisi ihan kätevää tietää edes jonninmoinen määritelmä koko touhulle. Määritelmä taas sitten saattaa tarkoittaa sitä, että lahja on ostettava ja mielellään joku... kiva. Onko pakko? Mistä helvetistä voi keksiä jotain hienoa? Aikaisempaa kokemusta kun ei ole, ollut juuri tyytyväinen ihmissuhteisiin, jotka eivät koskaan saavuttaneet lahjatasoa. Tässä suhteessa tunnutaankin sitten menevän rytinällä eteenpäin; eilenkin saatoin nähdä useamman iiriksen suurentuvan, kun näköpiiriin tepasteli nuoripari käsi kädessä, julkipussaillen ja hempeillen. Kyllä, minä se olin. Minä, joka en ole 'oikein seurustelevaa tyyppiä', minä joka 'pidät aina vaan hauskaa'. Pystyin suorastaan kuulemaan, kuinka helvetti aloitti jäätymisprosessinsa.
Harmillista, etten kyennyt saamaan näköpiiriini herra Seurustelijaa ja hänen maatuskaansa. Tiesin näyttäväni hyvältä ja mielelläni olisin testannut, vieläkö olisin saanut herran silmät kipinöimään ja hymyn leventymään. Toki suurta osaa näytteli oma Ihmissuhdepoikaseni; koko viimekertaisin episodi ja vääntö alkoi juuri siitä, kun Seurustelija näki minut muuan miesseurassa. Ei siis hänellekään ole asia vielä mitenkään neutraali tai yhdentekevä. Tosin aikaisempi vitutus ja angsti alkaa vähitellen laantua ja painua unholaan, pelkkää hukkaanheitettyä energiaa. Ja sitäpaitsi, eilen tajusin ensimmäistä kertaa todella pitäväni Poikasesta.
Ehkä tästä vielä jotain tulee.
Np. The Transplants - Sad but true
Tänä jouluna on vielä ylimääräinen lahja stressattavana, mikäli nykyinen ihmissuhdekokelas on vielä elossa tuolloin. Siinä vaiheessa ensitreffeistä on kuitenkin jo neljä kuukautta, ja olisi ihan kätevää tietää edes jonninmoinen määritelmä koko touhulle. Määritelmä taas sitten saattaa tarkoittaa sitä, että lahja on ostettava ja mielellään joku... kiva. Onko pakko? Mistä helvetistä voi keksiä jotain hienoa? Aikaisempaa kokemusta kun ei ole, ollut juuri tyytyväinen ihmissuhteisiin, jotka eivät koskaan saavuttaneet lahjatasoa. Tässä suhteessa tunnutaankin sitten menevän rytinällä eteenpäin; eilenkin saatoin nähdä useamman iiriksen suurentuvan, kun näköpiiriin tepasteli nuoripari käsi kädessä, julkipussaillen ja hempeillen. Kyllä, minä se olin. Minä, joka en ole 'oikein seurustelevaa tyyppiä', minä joka 'pidät aina vaan hauskaa'. Pystyin suorastaan kuulemaan, kuinka helvetti aloitti jäätymisprosessinsa.
Harmillista, etten kyennyt saamaan näköpiiriini herra Seurustelijaa ja hänen maatuskaansa. Tiesin näyttäväni hyvältä ja mielelläni olisin testannut, vieläkö olisin saanut herran silmät kipinöimään ja hymyn leventymään. Toki suurta osaa näytteli oma Ihmissuhdepoikaseni; koko viimekertaisin episodi ja vääntö alkoi juuri siitä, kun Seurustelija näki minut muuan miesseurassa. Ei siis hänellekään ole asia vielä mitenkään neutraali tai yhdentekevä. Tosin aikaisempi vitutus ja angsti alkaa vähitellen laantua ja painua unholaan, pelkkää hukkaanheitettyä energiaa. Ja sitäpaitsi, eilen tajusin ensimmäistä kertaa todella pitäväni Poikasesta.
Ehkä tästä vielä jotain tulee.
Np. The Transplants - Sad but true
+/- saldo : 0 | Tweet
herra Seurustelijaa ja hänen maatuskaansa
hyvä, hyvä. LOL