EsaJii kirjoitti noin 19 vuotta sitten (0 kommenttia)

Yritin tänään ottaa selvää mitä aivoni tekevät ajaessani töihin. Väänsin stereon pois päältä. Se on viallinen ja tuottaa joskus mieliharmia sen takia. No, kun ei ollut ääntä, luin kaikki kyltit ja mainokset autoissa. Olen ajanut jokseenkin samaa tietä 10 vuotta, joten normaalisti maamerkkejä ei tartte kovin tarkkailla, vaikka saattaa käydä niin että ajatuksissani joskus unohdan missä mennään. Kotiin menevä liittymä moottoritielle on automaatisesti ajatuksissa joten sitä ei ohita.

Ajattelin yhtä nettikeksustelua, jonkin verran lapsia ja niiden touhuja.

Ihmisten touhut kiinnostavat jonkin verran viihteenä. Musiikki, kirjat ym ovat ajankulua. En enää sillä tavalla arvosta ihmisen kulttuuria ja historiaa. Kaikki on vain kulutustavaraa. Ihmisen keksimä tekniikka on aina tarkkailussa, koska jokapäiväinen elämä on sen varassa. Selasin netissä tila-autojen kestävyyttä. Niissä on ilmeisisti kaikissa alimitoitettu vaihdelaatikko. Vaihteet palavat hyvissä ja huonoissa malleissa loppuun ennen mootoria.

Tulin ajatelleksi ihmisen ykistoikkoisia touhuja. Ajan tässä autoa, eikä siinä tunnu olevaan mitään mielenkinntoista. Mutta jos elämäntehtäväkseni annettaisiin nää kaksi: A Istun ikkunattomassa huoneessa jossa katson telkkaria (joku tuo mulle ruokaa) B Istun autossa ja ajan 8 tuntia ympäriinsä. Palaan siihen ikkunattomaan huoneeseen. Pari viikkoa kumpaakin kokeiltuani valitsisin varmasti se autossa istumisen. Ihminen tarvitsee muutosta maisemassa. Pientäkin.

Päästiin keskikaupungille. Kun aloin lähestyä ankeata teollisuusaluetta jossa olen töissä, pistin lopulta radion päälle. Siellä ei ole mitään katsomista. Puluja ja kottaraisia, bongarille jotain siis, kun ei juuri mitään muuta oikein ole mikä olisi uutta tai kiinnostavaa. Työ saattaa olla ajoittain kiinnostavaa, mutta se onkin sisällä omassa pikku labrassa.

Muistan vuosia sitten katsoneeni Fassbinderin elokuvan. Ryhmä kaksikymppisiä istui joko yhdessä asunnossa tai meni alas kadun yli baariin istumaan. Mitään ei juuri taphtunut elokuvan aikana. Kun sitten jotain melkein hauskaa tapahtui, se tuntui siinä tilanteessa oikein hauskalta. Tähän verrattuna Kaurismäen filmit ovat äksöniä.