Sademetsä
harmaa kirjoitti noin 17 vuotta sitten (2 kommenttia)
Sankaritar oli vaikeuksissa. Hän oli keskivartaloaan myöten hautautuneena juoksuhiekkaan. Ja hiekka imi häntä yhä syvemmälle.
Hieman kauempana erään puun latvassa loikoillut Tarzanin näköinen alaston mies kuuli hätähuudot. Hän tunki peniksensä ja kivespussinsa saksalaisesta rotannahasta tehtyihin kalsareihinsa, ja heilautti itsensä liaanilla seuraavaan puuhun. Kusi valui maahan hänen tyhjentäessään rakkonsa ilmalennon aikana.
Liaanissa roikkuen Tarzan heilautti itsensä Sankarittaren ylitse, tarttui toisella kädellä Sankaritarta hiuspehkosta, ja repäisi. Hiuspehko irtosi kevyesti viidakkomiehen mukaan. Juoksuhiekan reunalle pudottautunut Tarzan tuijotti hyväntuoksuista, blondin hiuspehkoa kourassaan. "Saatana", Tarzan sanoi ja vilkaisi juoksuhiekkaan, missä Sankarittaren ruumis upposi silmän kantamattomiin. "Tekevälle sattuu", Tarzan ajatteli, kohautti olkapäitään ja raapi muniaan. Häntä alkoi ramaista.
APF, Amazonian Police Force, pidätti Tarzanin tämän torkahdettua. "Pidätämme teidät Sankarittaren fyysisen koskemattomuuden rikkomisesta, tarkemmin sanoen tämän skalpeeraamisesta." Tarzan vietiin San Josen vankilaan odottamaan oikeudenkäyntiä.
Putkassa Tarzan löysi Jumalan. Siinä häntä avusti sellikaveri, Niqo da Toro, jolta Tarzan osti ensin kokaiinia, sitten kräkkiä ja lopulta LSD:tä. Se avarsi Tarzanin tajuntaa niin, etteivät kostean putkan tiiliseinät riittäneet pitämään Tarzanin mieltä aisoissa: mieli laajeni ensin sellin laajuiseksi, ja murskasi betoniseinän jatkaen yhä laajenemistaan, laajeten aina läheiseen mielisairaalaan asti, jossa Tarzanin mieli vietti muutaman viikon, rauhoittuen.
Kolme kertaa vuorokaudessa hänen pronssiseen pakaraansa injektoitu bentsodiatsepiiniannos edesauttoi mielen suppenemista takaisin siihen kokoon, joka on ihmisapinan mielen luonnollinen koko. Pian Tarzan taas raapi muniaan ja haukotteli väsyneenä. "Olet nyt toipunut", sanoi mielisairaanhoitaja, palautti Tarzanille tämän saksalaiset kalsarit ja opasti apinamiehen ovelle.
Kun Hermann Ödman Tukholman yliopistosta tutustui Sademetsä-kertomukseen, hän tunsi voimakasta kaipuuta palata seudulle. Ödman teki hakemuksen yliopiston johtoportaalle. Suunnitelma: tehdä hermeneuttinen tutkimus arkistotarinan Az981-1b2 todenperäisyydestä. Anomus: matkarahat, päivärahat ja tutkimusvarat. Kuukautta myöhemmin johtoporras kokoontui. Päätös: puoltava.
-harmaa 13.7.2005
Hieman kauempana erään puun latvassa loikoillut Tarzanin näköinen alaston mies kuuli hätähuudot. Hän tunki peniksensä ja kivespussinsa saksalaisesta rotannahasta tehtyihin kalsareihinsa, ja heilautti itsensä liaanilla seuraavaan puuhun. Kusi valui maahan hänen tyhjentäessään rakkonsa ilmalennon aikana.
Liaanissa roikkuen Tarzan heilautti itsensä Sankarittaren ylitse, tarttui toisella kädellä Sankaritarta hiuspehkosta, ja repäisi. Hiuspehko irtosi kevyesti viidakkomiehen mukaan. Juoksuhiekan reunalle pudottautunut Tarzan tuijotti hyväntuoksuista, blondin hiuspehkoa kourassaan. "Saatana", Tarzan sanoi ja vilkaisi juoksuhiekkaan, missä Sankarittaren ruumis upposi silmän kantamattomiin. "Tekevälle sattuu", Tarzan ajatteli, kohautti olkapäitään ja raapi muniaan. Häntä alkoi ramaista.
APF, Amazonian Police Force, pidätti Tarzanin tämän torkahdettua. "Pidätämme teidät Sankarittaren fyysisen koskemattomuuden rikkomisesta, tarkemmin sanoen tämän skalpeeraamisesta." Tarzan vietiin San Josen vankilaan odottamaan oikeudenkäyntiä.
Putkassa Tarzan löysi Jumalan. Siinä häntä avusti sellikaveri, Niqo da Toro, jolta Tarzan osti ensin kokaiinia, sitten kräkkiä ja lopulta LSD:tä. Se avarsi Tarzanin tajuntaa niin, etteivät kostean putkan tiiliseinät riittäneet pitämään Tarzanin mieltä aisoissa: mieli laajeni ensin sellin laajuiseksi, ja murskasi betoniseinän jatkaen yhä laajenemistaan, laajeten aina läheiseen mielisairaalaan asti, jossa Tarzanin mieli vietti muutaman viikon, rauhoittuen.
Kolme kertaa vuorokaudessa hänen pronssiseen pakaraansa injektoitu bentsodiatsepiiniannos edesauttoi mielen suppenemista takaisin siihen kokoon, joka on ihmisapinan mielen luonnollinen koko. Pian Tarzan taas raapi muniaan ja haukotteli väsyneenä. "Olet nyt toipunut", sanoi mielisairaanhoitaja, palautti Tarzanille tämän saksalaiset kalsarit ja opasti apinamiehen ovelle.
Kun Hermann Ödman Tukholman yliopistosta tutustui Sademetsä-kertomukseen, hän tunsi voimakasta kaipuuta palata seudulle. Ödman teki hakemuksen yliopiston johtoportaalle. Suunnitelma: tehdä hermeneuttinen tutkimus arkistotarinan Az981-1b2 todenperäisyydestä. Anomus: matkarahat, päivärahat ja tutkimusvarat. Kuukautta myöhemmin johtoporras kokoontui. Päätös: puoltava.
-harmaa 13.7.2005
+/- saldo : 0 | Tweet
Loistava! Kipee! Lisää lisää :D
Kiitos kehuista. Lisää tarinaa saattaa tulla kun seuraavan kerran pää alkaa viheltää.