EsaJii kirjoitti noin 18 vuotta sitten (0 kommenttia)

Minä nimittäin.

Olin vuotuisessa lääkärintarkastuksessa. Mainitsin että korvat soi ja muita vaivojani. Kai sitä jotain tutkitaan joskus ja annetaan pillereitä. Mitäs muuta.

Mutta sitten piipahdin kirjakaupassa. Ostin yhden kahvin. Siinä oli edessä semmoinen nainen, kenties itseäni nuorempi. Touhusi ja puhui juomistaan, kukaan jonossa ei halunnut kuulla, joten jutteli kassan kanssa. Nainen olisi varmaan osannut valmistaa kaikki kahvit ja teet ja drinkit siellä. Ja selosti tarpeitaan. Me muut vaan hiljaa mutisemme sen yhden juoman. Hän vei tarjottimella drinkkinsä. Kolme juomaa.

Kahvilan puolella naisella oli tytär, jolla oli katolilaisen koulun kouluhame ja pusero. Tyttö oli adoptoitu Aasiasta. Noin 13-15. Mikä siinä, saa ihmiset lapsia adoptoida. Mutta ei se nainen mitenkään kiinnostava ollut missään nimessä. Semmoinen henkilö, sanoisin, jonka aikataulu täyttyy tennistunneista, bridgestä ja antiikin ostosta. Kolmas drinkki jäi heiltä juomatta, mysteeri.

Sarkastinen minä.