Kävelemään
EsaJii kirjoitti noin 18 vuotta sitten (0 kommenttia)
Oli heikkoa sadetta. En viitsinyt mennä tavallista reittiä teollisuusalueen läpi joen rannalle. Menin Broadwaytä alas muutaman korttelin. Palasin toista katua takas. Siinä on monenlaisia pieniä verstaita. Monessa verstaassa on osassa rakennuksista rikkinäisiä ikkunoita. Ei voi kuin osaa lämmittää talvella. Pulut pesii osissa.
Verstaiden joukossa on asuirakennuksia jotka on suljettu. Mutta joku harva on kunnostettu sen verran että voi asua. Ovat muuttaneet tänne moottoriten toiselta puolelta, Jossa on oikeeta slummia.
Olen matkustellut maailmalla ja joutunut ilman autoa kävelemään monen omakotialueeen läpi. Tromssassa olimme palaamassa jostain museosta kun amatöörirumpali harjoitteli autotallissaan.
Monesti jopa vanhat asuinalueet vierailla mailla näyttävät ankeilta. Riippuen säästä. Mutta iloisakin elinpiirejä on. Esimerkiksi Reykjavikin esikaupungit kouluineen leikkikenttineen vaikuttivat kesällä mukavilta.
Pietarin muistan pölyisenä ja laajana. Siltoja oli joka puolella. Sillat aukaistaan yöllä, joten voi joutua kiikiin tietyillä alueilla.
Kiinan kaupungit loistavat harmauttaan. Asuminenkin on harmaata, ja hiili tavallinen polttoaine keittiössäkin. Poljimme pyörillä noin tunnin, ja autojen puute silloin teki sen melkein kivaksi kokemukseksi. Passini oli sen ajan pyörän takuuna.
Tampereen keskusta on kuin Turun, mutta kerrostalojen alue, jossa ei ole juuri muuta kuin asuitaloja, on laajempi. Vanhat tiiliset tehdasrakennukset tuovat atmosfääriä, mutta mitä Tampereella enää mahdetaan valmistaa?
Seattlen eläintarhasta yliopistolle paltessani tuli mieleen Kalifornia. Yhtä ahdasta ja jotenkin pölyistä. Kasveja ja puita jonkin verran, ei niin paljon kuin Kaliforniassa. Paljon äitien ja lapsien ryhmiä, isät ei silloin paikalla viikolla.
Yliopistokaupungissani tuli tallattua satoja kilometrejä. Kaupunki on kannaksella ja parkkipaikoista on puute. Jossen liikkunut jalan, sitten pyörällä. Harvinainen kaupunki, Wisconsinissa.
Suurkaupunkien keskustat ovat jalankulkijalle jotenkin niin samanlaisia. Kauhistuneena katselin Tokion keskustassa liikenneruuhkaa, kiitin onnea ettei ollut autossa. Moottoripyörät liikkuivat edelleen niiden välistä. Ihme kyllä jalankulkija pystyi ylittämään kadun.
Kaikkien epämieluttavimmat tilanteet ovat pimeällä jossain osin oudolla alueella kävellä kilometrikaupalla. Joku himmeä kativalo siellä täällä. Jotenkin mua ei erikoisemmmin masenna metsätie sillä tavalla kuin tyhjä kaupunki.
Verstaiden joukossa on asuirakennuksia jotka on suljettu. Mutta joku harva on kunnostettu sen verran että voi asua. Ovat muuttaneet tänne moottoriten toiselta puolelta, Jossa on oikeeta slummia.
Olen matkustellut maailmalla ja joutunut ilman autoa kävelemään monen omakotialueeen läpi. Tromssassa olimme palaamassa jostain museosta kun amatöörirumpali harjoitteli autotallissaan.
Monesti jopa vanhat asuinalueet vierailla mailla näyttävät ankeilta. Riippuen säästä. Mutta iloisakin elinpiirejä on. Esimerkiksi Reykjavikin esikaupungit kouluineen leikkikenttineen vaikuttivat kesällä mukavilta.
Pietarin muistan pölyisenä ja laajana. Siltoja oli joka puolella. Sillat aukaistaan yöllä, joten voi joutua kiikiin tietyillä alueilla.
Kiinan kaupungit loistavat harmauttaan. Asuminenkin on harmaata, ja hiili tavallinen polttoaine keittiössäkin. Poljimme pyörillä noin tunnin, ja autojen puute silloin teki sen melkein kivaksi kokemukseksi. Passini oli sen ajan pyörän takuuna.
Tampereen keskusta on kuin Turun, mutta kerrostalojen alue, jossa ei ole juuri muuta kuin asuitaloja, on laajempi. Vanhat tiiliset tehdasrakennukset tuovat atmosfääriä, mutta mitä Tampereella enää mahdetaan valmistaa?
Seattlen eläintarhasta yliopistolle paltessani tuli mieleen Kalifornia. Yhtä ahdasta ja jotenkin pölyistä. Kasveja ja puita jonkin verran, ei niin paljon kuin Kaliforniassa. Paljon äitien ja lapsien ryhmiä, isät ei silloin paikalla viikolla.
Yliopistokaupungissani tuli tallattua satoja kilometrejä. Kaupunki on kannaksella ja parkkipaikoista on puute. Jossen liikkunut jalan, sitten pyörällä. Harvinainen kaupunki, Wisconsinissa.
Suurkaupunkien keskustat ovat jalankulkijalle jotenkin niin samanlaisia. Kauhistuneena katselin Tokion keskustassa liikenneruuhkaa, kiitin onnea ettei ollut autossa. Moottoripyörät liikkuivat edelleen niiden välistä. Ihme kyllä jalankulkija pystyi ylittämään kadun.
Kaikkien epämieluttavimmat tilanteet ovat pimeällä jossain osin oudolla alueella kävellä kilometrikaupalla. Joku himmeä kativalo siellä täällä. Jotenkin mua ei erikoisemmmin masenna metsätie sillä tavalla kuin tyhjä kaupunki.
+/- saldo : 0 | Tweet