Lapsenlikkana
MagnusK kirjoitti noin 17 vuotta sitten (1 kommenttia)
Kävin eilen maanantaina heittämässä serkkulikan pojan Jyväskylään. Mulla ei ollut mitään erityistä duunihommaa joten ajattelin autella lapsenhoidossa. Tämä Nico (nimi muutettu) on kyllä hauska jannu. Ikää on jotain 6 vuotta ja lukee sujuvasti. Nico on kova Lordi-fani ja mukana matkalla olikin Lordin levy sekä jotain muita lastenlevyjä. Ainakin Pikkuoravia kuunneltiin. Ajellessa bongailtiin pelloilta leikkuupuimurinmunia, vaikka kyllä Nico tietää mitä ne oikeasti ovat. Ja niinkuin aikaisemminkin, piti aina poliisiauton nähdessä sanoa Hep. Mutta vain yksi poliisiauto tuli vastaan. Olisi minun puolestani voinut tulla useampikin. Kyttiä pitäisi olla enemmän liikkeellä, se on mennyt ihmeelliseksi tämä tieliikennemeininki.
Hain Nicon isänsä luota Klaukkalasta ja heti oli hyvä meininki päällä kun kohta lähdettyämme polttelimme hieman kumia. Sudittaminen toimii pikkupojilla aina! Mulla on jo vähän vanhat renkaat, keväällä pitää ostaa uudet, joten pieni sudittelu ei asiaa kovasti huononna. Mun 300C:n hemikasi pyörittää renkaita kivasti kun ottaa luistoneston päältä. Nicon isällä on joku A6 Audi eikä se taida kauheasti suditella koska on aika tosikko äijä. Enkä minäkään tietysti normaalisti polttele: vain silloin kun on yleisö, joka oikeasti osaa arvostaa sitä. Eikä minulla ole mitään sitä vastaan, että Nicolla on minusta vanhempana kivoja muistoja.
Olen välillä "hoitotätinä" sukulaispenskoille kun tulen aika hyvin juttuun lasten kanssa, vaikkei minulla sellaisia omia olekaan. Ainakaan tietääkseni. Lapset ovat kivoja kun ne ovat niin aitoja. Vanhempien kundien kanssa ollaan käyty ajamassa kartingia, konserteissa, laskettelemassa ja ihan vaan meillä katsomassa elokuvia. Nuorempien kanssa muita leikkejä. Pikkulikat on vaikeampia, mutta usein ollaan käytä hevostalleilla. Mulla on tuossa lähettyvillä yksillä talleilla muutama tuttu hevostenhoitajatyttö, jotka tykkää vähän rajummastakin ratsastuksesta ja sitten tietysti hevosista ja niitä me sitten mennään näiden pikkuprinsessojen kanssa moikkaamaan ja usein pääsee hevosen tai ainakin ponin selkään. Mulla on usein päivisin aikaa niin sitä sitten usein tulee näitä kyselyjä, että ehditkö katsoa meidän pentua vähän aikaa.
Jyväskylään mennessä on ne isot tietyöt Lusista Hartolaan. Se on hieno juttu, että tietä viimein parannetaan oikein kunnolla, mutta se on myös kiehtovaa seurata tien valmistumista. Nico tunsi tiekoneita tosi hyvin eikä esittänyt monestakaan koneesta kysymyksiä vaan päinvastoin puhui minulle, mitä niillä tehdään. Tokihan meitä miehiä kiinnostaa pienestä pitäen maansiirtokoneet.
Nyt ei Nicoonkaan mene enää täydestä sellaiset jutut kuin pienempänä, kun se kerran kysyi jossain maalaisteillä, että miksi tämä tie on niin kiemurainen? Minä pokkana selitin, että kun se tie aikanaan tilattiin tietyömiehiltä, niin tilaaja oli tilannut vahingossa liian pitkän tien ja jos sen olisi laittanut suoraksi, se olisi mennyt toisesta päästä hankalasti yli. Sitten olisi pitänyt ajaa vähän takaisinpäin, että pääsee perille. Nyt kun tie on vähän kiemuralla niin se sopii paremmin siihen välille ja osuu ihan kohdalleen kummassakin päässä. Mutta eihän tuollaisia juttuja saa jättää lasten "totuudeksi" vaan kyllä se pitää selittää, että se on vitsi, vaikka pentu siihen ehkä vähän aikaa uskoikin. Jos aina selittää kakaroille ihan ufoja juttuja, niillä on pian samanlainen maailmankuva kuin Lassin ja Leevin Lassilla ja sitä voi olla myöhemmin vaikea korjata :)
Olen pitänyt rajana kuitenkin sellaista, että ite pitää osata potalla käydä ennenkuin alan hoitajaksi ja toisaalta paljon yli kymmenvuotiaiden tyttöjen kanssa en pyöri. Siinä tulee niin helposti sekaannusta kun esimerkiksi pikkuserkun 14-vuotiaan tytön kanssa käytiin jossain raflassa syömässä kun sen vanhemmat oli jossain viikonloppumatkalla niin heti oli muutaman kaveri meidät bongannut ja johan oli aika kiusallinen huhumylly. Pienestä asti olen sitäkin välillä katsonut kun sen aktiiviset vanhemmat ovat aina menossa. Mutta enpä taida enää.
Hain Nicon isänsä luota Klaukkalasta ja heti oli hyvä meininki päällä kun kohta lähdettyämme polttelimme hieman kumia. Sudittaminen toimii pikkupojilla aina! Mulla on jo vähän vanhat renkaat, keväällä pitää ostaa uudet, joten pieni sudittelu ei asiaa kovasti huononna. Mun 300C:n hemikasi pyörittää renkaita kivasti kun ottaa luistoneston päältä. Nicon isällä on joku A6 Audi eikä se taida kauheasti suditella koska on aika tosikko äijä. Enkä minäkään tietysti normaalisti polttele: vain silloin kun on yleisö, joka oikeasti osaa arvostaa sitä. Eikä minulla ole mitään sitä vastaan, että Nicolla on minusta vanhempana kivoja muistoja.
Olen välillä "hoitotätinä" sukulaispenskoille kun tulen aika hyvin juttuun lasten kanssa, vaikkei minulla sellaisia omia olekaan. Ainakaan tietääkseni. Lapset ovat kivoja kun ne ovat niin aitoja. Vanhempien kundien kanssa ollaan käyty ajamassa kartingia, konserteissa, laskettelemassa ja ihan vaan meillä katsomassa elokuvia. Nuorempien kanssa muita leikkejä. Pikkulikat on vaikeampia, mutta usein ollaan käytä hevostalleilla. Mulla on tuossa lähettyvillä yksillä talleilla muutama tuttu hevostenhoitajatyttö, jotka tykkää vähän rajummastakin ratsastuksesta ja sitten tietysti hevosista ja niitä me sitten mennään näiden pikkuprinsessojen kanssa moikkaamaan ja usein pääsee hevosen tai ainakin ponin selkään. Mulla on usein päivisin aikaa niin sitä sitten usein tulee näitä kyselyjä, että ehditkö katsoa meidän pentua vähän aikaa.
Jyväskylään mennessä on ne isot tietyöt Lusista Hartolaan. Se on hieno juttu, että tietä viimein parannetaan oikein kunnolla, mutta se on myös kiehtovaa seurata tien valmistumista. Nico tunsi tiekoneita tosi hyvin eikä esittänyt monestakaan koneesta kysymyksiä vaan päinvastoin puhui minulle, mitä niillä tehdään. Tokihan meitä miehiä kiinnostaa pienestä pitäen maansiirtokoneet.
Nyt ei Nicoonkaan mene enää täydestä sellaiset jutut kuin pienempänä, kun se kerran kysyi jossain maalaisteillä, että miksi tämä tie on niin kiemurainen? Minä pokkana selitin, että kun se tie aikanaan tilattiin tietyömiehiltä, niin tilaaja oli tilannut vahingossa liian pitkän tien ja jos sen olisi laittanut suoraksi, se olisi mennyt toisesta päästä hankalasti yli. Sitten olisi pitänyt ajaa vähän takaisinpäin, että pääsee perille. Nyt kun tie on vähän kiemuralla niin se sopii paremmin siihen välille ja osuu ihan kohdalleen kummassakin päässä. Mutta eihän tuollaisia juttuja saa jättää lasten "totuudeksi" vaan kyllä se pitää selittää, että se on vitsi, vaikka pentu siihen ehkä vähän aikaa uskoikin. Jos aina selittää kakaroille ihan ufoja juttuja, niillä on pian samanlainen maailmankuva kuin Lassin ja Leevin Lassilla ja sitä voi olla myöhemmin vaikea korjata :)
Olen pitänyt rajana kuitenkin sellaista, että ite pitää osata potalla käydä ennenkuin alan hoitajaksi ja toisaalta paljon yli kymmenvuotiaiden tyttöjen kanssa en pyöri. Siinä tulee niin helposti sekaannusta kun esimerkiksi pikkuserkun 14-vuotiaan tytön kanssa käytiin jossain raflassa syömässä kun sen vanhemmat oli jossain viikonloppumatkalla niin heti oli muutaman kaveri meidät bongannut ja johan oli aika kiusallinen huhumylly. Pienestä asti olen sitäkin välillä katsonut kun sen aktiiviset vanhemmat ovat aina menossa. Mutta enpä taida enää.
+/- saldo : 0 | Tweet
Lapset ovat kivoja kun ne ovat niin aitoja.
Joo, kivaa kun sullakin on jotain aitoa joskus harvoin elämässä. Ja oikeen elämyksiä koette.