Kommunismin illuusio
MagnusK kirjoitti noin 16 vuotta sitten (1 kommenttia)
Katselin viikonloppuna digiboxin kovalevyltä syksyllä Teemalta tallentamani kolmiosaisen sarjan Kommunismin illuusio. Se on loistava saksalainen dokumentti, jossa käydään kolmessa osassa läpi kommunismin yhteiskunnallinen, eli suorittava historia paneutumatta alustavaan filosofiseen puoleen. Onhan totta, että siitä hieman paistaa läpi myöhempien aikojen vahingonilo ja asenteellisuus kaatunutta yhteiskuntakokeilua kohtaan, mutta silti se on dokumenttina minusta ainutlaatuinen. Siinä on haastateltu paljon asiantuntijoita ja se on aika jännää, että ohjelmassa melkein kaikki puhuvat saksaa: amerikkalaiset, britti, suurin osa venäläisistä, mutta jotkut venäläiset haastateltavat puhuvat venäjää tai englantia.
Meillä on suvussa aika synkkääkin kommunismia, lähelläkin, ja siksi asia kiinnostaa tietysti. Näistä asioista kuulin puheita jo pienenä kun olimme suvun voimalla saaressa ja vaikka ollaan samaa sukua, osa oli niin valkoista toiset punaista, että kiivailtakaan keskusteluilta ei voinut välttyä. Yleensä lapset laitettiin nukkumaan jo ennenkuin "veljessota" savusaunalla tai grillipaikalla puhkesi kunnolla käyntiin.
Riippuen vähän, kenen sukulaisen kanssa pienenä juteltiin, osa vähätteli mm. Salpalinjaa ja piti lottia ja Suojeluskuntia suorastaan rikollisjärjestöinä kun taas osa varovaisesti ja hiljaa kehui suojeluskuntamenneisyydellään. Tämä oli 70-luvulla, silloin asioihin suomettumisen johdosta suhtauduttiin vielä suurella varauksella ja oli suorastaan muodikasta vähätellä kaikkea maanpuolustukseen liittyvää ja toitottaa, kuinka sodat hävittiin. No, suuri torjuntavoittohan se oli, mutta monien puheista ei sitä käsitystä saanut.
Ja muistan, kuinka meidän luokalla yläasteella, kahdeksankymmentäluvun puolivälissä oli kaksi oikein pikku kaaderia, joista toisen isä oli joku vasemmistoaktivisti ja likka oli sitten aivopesty tiukasti vasuriksi. Hän oli saanut puhuttua mukaan toisen, ihan fiksun ja koulun urheilussakin menestyvän tyttösen ja nämä sitten kahdestaan levittivät aatetta oikein kunnon palolla. Huivi kaulaan ja maihinnousutakki päälle. He kävivät mm. Virossa laulujuhlilla ja olivat niin sosialistia, että oikein yrjötti. Ja parhaiten mieleeni on jäänyt eräs vappu, jolloin oltiin aika isolla porukalla eräällä hiekkabiitsillä ja nämä kaaderit olivat myös mukana. Juteltiin siinä vähän sivummalla, minä ja kaverini ja nämä kaksi, koska oltiin myös vähän ihastuneita niihin ja likat sitten alkoivat sujuvasti kysellä, että aikookos pojat sitten armeijaan? No totta munassa me inttiin mennään! Miksi menette? Miten niin miksi? Maanpuolustustahto, pitäähän Suomella armeija olla. Kyllähän tätä maata pitää puolustaa! Vastaus oli: Mitä tässä on puolustamista?
Siitä kehkeytyi aikamoinen väittely ja taidettiin kaverin kanssa jäädä ainakin siinä kohtaa ilman naista kun eivät mielipiteet sitten aivan sattuneetkaan yhteen. Olisihan siinä voinut peilata piirakanhimossa, mutta tuollaisilla asioilla ei meillä leikitä. Jotkut asiat ovat pyhiä. Piparinhimoakin suurempi on kuitenkin isänmaan rakkaus.
Meillä on suvussa aika synkkääkin kommunismia, lähelläkin, ja siksi asia kiinnostaa tietysti. Näistä asioista kuulin puheita jo pienenä kun olimme suvun voimalla saaressa ja vaikka ollaan samaa sukua, osa oli niin valkoista toiset punaista, että kiivailtakaan keskusteluilta ei voinut välttyä. Yleensä lapset laitettiin nukkumaan jo ennenkuin "veljessota" savusaunalla tai grillipaikalla puhkesi kunnolla käyntiin.
Riippuen vähän, kenen sukulaisen kanssa pienenä juteltiin, osa vähätteli mm. Salpalinjaa ja piti lottia ja Suojeluskuntia suorastaan rikollisjärjestöinä kun taas osa varovaisesti ja hiljaa kehui suojeluskuntamenneisyydellään. Tämä oli 70-luvulla, silloin asioihin suomettumisen johdosta suhtauduttiin vielä suurella varauksella ja oli suorastaan muodikasta vähätellä kaikkea maanpuolustukseen liittyvää ja toitottaa, kuinka sodat hävittiin. No, suuri torjuntavoittohan se oli, mutta monien puheista ei sitä käsitystä saanut.
Ja muistan, kuinka meidän luokalla yläasteella, kahdeksankymmentäluvun puolivälissä oli kaksi oikein pikku kaaderia, joista toisen isä oli joku vasemmistoaktivisti ja likka oli sitten aivopesty tiukasti vasuriksi. Hän oli saanut puhuttua mukaan toisen, ihan fiksun ja koulun urheilussakin menestyvän tyttösen ja nämä sitten kahdestaan levittivät aatetta oikein kunnon palolla. Huivi kaulaan ja maihinnousutakki päälle. He kävivät mm. Virossa laulujuhlilla ja olivat niin sosialistia, että oikein yrjötti. Ja parhaiten mieleeni on jäänyt eräs vappu, jolloin oltiin aika isolla porukalla eräällä hiekkabiitsillä ja nämä kaaderit olivat myös mukana. Juteltiin siinä vähän sivummalla, minä ja kaverini ja nämä kaksi, koska oltiin myös vähän ihastuneita niihin ja likat sitten alkoivat sujuvasti kysellä, että aikookos pojat sitten armeijaan? No totta munassa me inttiin mennään! Miksi menette? Miten niin miksi? Maanpuolustustahto, pitäähän Suomella armeija olla. Kyllähän tätä maata pitää puolustaa! Vastaus oli: Mitä tässä on puolustamista?
Siitä kehkeytyi aikamoinen väittely ja taidettiin kaverin kanssa jäädä ainakin siinä kohtaa ilman naista kun eivät mielipiteet sitten aivan sattuneetkaan yhteen. Olisihan siinä voinut peilata piirakanhimossa, mutta tuollaisilla asioilla ei meillä leikitä. Jotkut asiat ovat pyhiä. Piparinhimoakin suurempi on kuitenkin isänmaan rakkaus.
+/- saldo : 0 | Tweet
Rahakin on illusio.
Palataan lehmiin ja vehnään.