Misantroopin iltapäivää
EsaJii kirjoitti noin 17 vuotta sitten (0 kommenttia)
Disclaimer: maailma ei ole ehkä näin masentava, kaikkia ei tarvitse ottaa vakavasti.
Siitä on 5-10 vuotta kun misantrooppiset ajatukset alkoivat kuplia esille. Sitä ennen lapset olivat melko pieniä ja maailmakin taisi näyttää komeammalta jonkin aikaa.
Poika oli kuorossa, Kirkwood Childrens Choir. Siellä laulettiin joulauluja ja uskonnollista ja muuta, kaikkea mitä koulussa ei saa laulaa. Se nyt ei niin harmittanut, mutta poikakaan ei tykännyt lauluista erikoisemmin. Siinä iässä ei noin vastusteta tuollaista niin.
Odotin poikaa usein parkkipaikalla autossa, radiota kunnellen. Ihmiset sisällä eivät kiinnostaneet, tunsin vain pari kuorovanhemmista. Katselin sitten yhtä ämmää, myös autossaan. Oma parkkerattu autoni oli aivan lämmin istua nollakelissä, avasin jopa ikkunaa. Ämmän maasturi kävi ja tämä söi hampurilaista ja joi diet colaa. Puoli tuntia, enemmän. Jossain välissä sain sanotuksi ämmälle, että miksi hän moottoria käyttää. Eikö hän tiedä että bensaa ei ole rajattomasti. Jos on paukkuvat pakkaset (ei juuri koskaan), menköön sisälle. Hänen vastauksesta kävi ilmi ettei halunut keskustella. Moottori kävi edelleen. Lopulta kakara juoksi autolle ja he lähtivät.
Tuollaisia on suurin osa maani keskiluokasta. Verot ovat pahoja, valtio enimmäkseen paha. Kasvun rajoitus pn paha, talouden moottori voi sammua.
Mitään uusia ratkaisuja eikä rajoituksia ei haluta.
Tuo oli paljon ennen viimeisintä luontoherätystäni, bongarina. En nyt suoraan ekologiasta lue, mutta luonnosta kuitenkin, ja tiedän miten systeemi pelaa. En mitään aktiivista vihreätä touhua harrasta. Yhteen järjestöön kuulun jossa social action on osa toimenkuvaa.
Jossain välissä olin melkoinen ihmisvihaaja. Mitä vieraampi ihminen, sen vähemmän tämä mitenkään kiinnosti tai sen kohtalo. Perheemme kuitenkin littyi tähän järjestöön josta sain ainakin sen jäsenistä positiivisemman kuvan yhteiskunnasta.
Eilen sitten olin osoksilla tutussa drugstoressa ja ruokakaupassa. Ne ovat ostoskeskuksen eri laidoilla joten pysäköin keskelle. Joku ämmä tuli STOP merkistä ja huusi jotain ikkunasta kovalla äänellä, surkea road rage tapaus. Onhan maailma mätä ja henkilökohtaisellakin tasolla on harmeja. Mutta lapsellista on viiskymppisen ämmän menettää malttinsa jostain STOP merkin virheestä. Fuck you lady, kyllä se siitä, parkkeeraat vaan auton ja menet kauppaan. Meitä ei kiinnosta sun harmit.
Olin jo käynyt kaupassa itse. Tarkkailen aina ihmisiä, kai se on tapa. Jos vaikka ne tekisivät jotain hauskaa. Mutta kaikki ovat tylsiä, kukaan ruokakaupan asiakas ei jaksa kiinnostaa. Kassalla selviää alkoholistit ja tupakoivat. Tupakoivien ihmisten olen usein kokenut olevan maltillisempia kuin meidän muiden.
Joskus nuorena muistelisin että lähes kaikki ikäiseni naiset kiinnostivat jonkun verran. Jossei nyt kauhean ylipainoinen ollut, esimerkiksi. Ikäiseni miehet ja naiset eivät kiinnosta tippaakaan, eikä heidän juttelut kassajonossa. Sen verran kuitenkin siedän että seison jonossa. Jos on punnittavaa en vaivaudu koskaan itsepalvelukassalle. Odotan vaan. Rautakaupassa on niiin hidasta että menen itsepalvelukassalle. Rukakaupan itsepalvelukassoilla on rouva valvomassa joka hymyilee. Hymyily is good. Jos haluttaa.
Omat lapset ihmisiä kiinnostavat, ja niinpä seuraan niitä lasteni tekemisiä joihin tarjoutuu tilaisuus. Poika on 16, ja on jo merkkejä siitä että teinien maailma ei ole enää niin ruusuinen. Täkäläinen one size fits all peruskoulu kyllä kouluttaa, mutta jos jossain aineessa on lahjakas tai kiinnostunut, hidas eteneminen turruttaa. Onneksi toisissa aineissa on vaikeamman tason kurssi tarjolla, samat asiat mutta perusteellisemmin plus jotain lisäksi. Pojalle suuri osa koulusta on tylsää porukkaa, vaikka eri muoteja seurataankin.
Koko joukko lapsia tekee minimihommat ja luulen että keskeyttäneitä neljän vuoden koulussa on 10-20%. Vanhanaikainen koulutus ei toimi niille joita ei tosiaan koulu kiinnosta. Yksityiskouluissa menee paremmin, mutta ne saavatkin valita oppilaansa.
Havainnot sattuvat olemaan USA:sta, mutta epäilen että porukka on samaa muissa kehittyneissä maissa.
Siitä on 5-10 vuotta kun misantrooppiset ajatukset alkoivat kuplia esille. Sitä ennen lapset olivat melko pieniä ja maailmakin taisi näyttää komeammalta jonkin aikaa.
Poika oli kuorossa, Kirkwood Childrens Choir. Siellä laulettiin joulauluja ja uskonnollista ja muuta, kaikkea mitä koulussa ei saa laulaa. Se nyt ei niin harmittanut, mutta poikakaan ei tykännyt lauluista erikoisemmin. Siinä iässä ei noin vastusteta tuollaista niin.
Odotin poikaa usein parkkipaikalla autossa, radiota kunnellen. Ihmiset sisällä eivät kiinnostaneet, tunsin vain pari kuorovanhemmista. Katselin sitten yhtä ämmää, myös autossaan. Oma parkkerattu autoni oli aivan lämmin istua nollakelissä, avasin jopa ikkunaa. Ämmän maasturi kävi ja tämä söi hampurilaista ja joi diet colaa. Puoli tuntia, enemmän. Jossain välissä sain sanotuksi ämmälle, että miksi hän moottoria käyttää. Eikö hän tiedä että bensaa ei ole rajattomasti. Jos on paukkuvat pakkaset (ei juuri koskaan), menköön sisälle. Hänen vastauksesta kävi ilmi ettei halunut keskustella. Moottori kävi edelleen. Lopulta kakara juoksi autolle ja he lähtivät.
Tuollaisia on suurin osa maani keskiluokasta. Verot ovat pahoja, valtio enimmäkseen paha. Kasvun rajoitus pn paha, talouden moottori voi sammua.
Mitään uusia ratkaisuja eikä rajoituksia ei haluta.
Tuo oli paljon ennen viimeisintä luontoherätystäni, bongarina. En nyt suoraan ekologiasta lue, mutta luonnosta kuitenkin, ja tiedän miten systeemi pelaa. En mitään aktiivista vihreätä touhua harrasta. Yhteen järjestöön kuulun jossa social action on osa toimenkuvaa.
Jossain välissä olin melkoinen ihmisvihaaja. Mitä vieraampi ihminen, sen vähemmän tämä mitenkään kiinnosti tai sen kohtalo. Perheemme kuitenkin littyi tähän järjestöön josta sain ainakin sen jäsenistä positiivisemman kuvan yhteiskunnasta.
Eilen sitten olin osoksilla tutussa drugstoressa ja ruokakaupassa. Ne ovat ostoskeskuksen eri laidoilla joten pysäköin keskelle. Joku ämmä tuli STOP merkistä ja huusi jotain ikkunasta kovalla äänellä, surkea road rage tapaus. Onhan maailma mätä ja henkilökohtaisellakin tasolla on harmeja. Mutta lapsellista on viiskymppisen ämmän menettää malttinsa jostain STOP merkin virheestä. Fuck you lady, kyllä se siitä, parkkeeraat vaan auton ja menet kauppaan. Meitä ei kiinnosta sun harmit.
Olin jo käynyt kaupassa itse. Tarkkailen aina ihmisiä, kai se on tapa. Jos vaikka ne tekisivät jotain hauskaa. Mutta kaikki ovat tylsiä, kukaan ruokakaupan asiakas ei jaksa kiinnostaa. Kassalla selviää alkoholistit ja tupakoivat. Tupakoivien ihmisten olen usein kokenut olevan maltillisempia kuin meidän muiden.
Joskus nuorena muistelisin että lähes kaikki ikäiseni naiset kiinnostivat jonkun verran. Jossei nyt kauhean ylipainoinen ollut, esimerkiksi. Ikäiseni miehet ja naiset eivät kiinnosta tippaakaan, eikä heidän juttelut kassajonossa. Sen verran kuitenkin siedän että seison jonossa. Jos on punnittavaa en vaivaudu koskaan itsepalvelukassalle. Odotan vaan. Rautakaupassa on niiin hidasta että menen itsepalvelukassalle. Rukakaupan itsepalvelukassoilla on rouva valvomassa joka hymyilee. Hymyily is good. Jos haluttaa.
Omat lapset ihmisiä kiinnostavat, ja niinpä seuraan niitä lasteni tekemisiä joihin tarjoutuu tilaisuus. Poika on 16, ja on jo merkkejä siitä että teinien maailma ei ole enää niin ruusuinen. Täkäläinen one size fits all peruskoulu kyllä kouluttaa, mutta jos jossain aineessa on lahjakas tai kiinnostunut, hidas eteneminen turruttaa. Onneksi toisissa aineissa on vaikeamman tason kurssi tarjolla, samat asiat mutta perusteellisemmin plus jotain lisäksi. Pojalle suuri osa koulusta on tylsää porukkaa, vaikka eri muoteja seurataankin.
Koko joukko lapsia tekee minimihommat ja luulen että keskeyttäneitä neljän vuoden koulussa on 10-20%. Vanhanaikainen koulutus ei toimi niille joita ei tosiaan koulu kiinnosta. Yksityiskouluissa menee paremmin, mutta ne saavatkin valita oppilaansa.
Havainnot sattuvat olemaan USA:sta, mutta epäilen että porukka on samaa muissa kehittyneissä maissa.
+/- saldo : 0 | Tweet